Siirry sisältöön

Ymmärrys uraprosesseista uraohjauksen ydinosaamista

Yksilölliset uraprosessit ovat uraohjauksen asiakaskohtaamisen ytimessä arjen työssä. Ohjaustyön klassikko Vance Peavy on sanonut, että tutkittaessa, millainen ura olisi parasta ja mahdollista minulle, on kysyttävä ”Kuinka minun tulisi elää elämääni?”. Tämä kokonaisvaltainen ohjauksellinen kysymys on kuitenkin kovin laaja ja yleisellä tasolla, eikä se riitä asiantuntijan ymmärrykseksi siitä, millaisten yksilöllisten prosessien kanssa olemme tekemissä uraohjauksessa. Yksilöllisten uraprosessien tunnistamiseen tarvitaan vahvaa tutkimuksellista ammatillista suuntautumista sekä ura- ja ammatinvalinnan prosesseja ja urakehitystä kuvaavaa ja selittävää teoriaperustaa. Jotta uraohjauksessa saavutettaisiin mielekkäitä tavoitteita, on ymmärrettävä, mistä uraprosesseissa oikeastaan on kysymys ja millaisten yksilöllisten prosessien kanssa työskennellään käytännössä ohjaustyössä. Perehtyminen urateorioihin antaa siten perustaa suunnitella erilaisia ohjauksellisia interventioita yksilöiden urasuunnittelun ja ammatillisen suuntautumisen, työllistymisen ja työuran rakentamisen tukemiseen.

Uraohjaajalla on usein intuitiivinen suhde asiakkaan yksilöllisiin prosesseihin. Hän saattaa hahmottaa niitä kiinnostuksen ja kykyjen kautta, tutkia asiakkaan intressejä ja sovittaa hänen ominaisuuksiaan ja kykyjään ammatti- ja työmarkkinatietoon. Hän voi myös sijoittaa asiakkaan tilanteen kehitykselliseen kaareen ja kohdentaa huomion asiakkaan itsehavaintoihin sekä ammatilliseen minäkuvaan ja arvioihin tämän ammatillisesta sekä valintakypsyydestä. Ohjaaja voi hahmottaa urakehityksen sarjana elämänvaiheita, joissa on ratkaistava erilaisia ammatillisia kehitystehtäviä. Nämä lähestymistavat kuvaavat varhaisimpien psykologisten piirre- ja tyyppiparadigmaattisten sekä kehityksellisten teorioiden jäsennystä yksilöiden uraprosesseista. Uudemmissa urateorioissa on jäsennetty ammatillista suuntautumista tuomalla oppimisteorioita soveltavaa ymmärrystä kognitiivisista päätöksenteon prosesseista – ja edelleen esitetty teorioita, joissa on kyseenalaistettu rationaalisen päätöksenteon mahdollisuus tai edes toivottavuus. Konstruktivismin myötä on paikannettu erilaisia sosiaalisia tekijöitä, jotka ovat läsnä yksilöiden urasuunnittelussa, -valinnoissa sekä ammatti- ja työurien rakentumisessa. Sosiologiset teoriat ovat tuoneet uuden lähtökohdan yksilöllisten prosessien tarkasteluun.

Ymmärryksemme elämän- ja työurien rakentumisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä on muotoutunut historiallisesti yhteiskunnan muutoksissa erilaisten tutkimustraditioiden kehittelemänä. Teoriat peilaavat aina aikaansa ja niitä on tulkittava suhteessa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yksilöllisiä uraprosesseja kuvattaessa ja selitettäessä on tutkimuksen myötä rakentunut uutta ymmärrystä antavia käsitteitä, jotka vuoropuhelevat ja hyödyntävät aiempia käsitteellisiä jäsennyksiä - esimerkiksi juuri nyt varsin suosittu Life Design -lähestymistapa soveltaa vahvasti aiempaa tutkimusta ja käsitteistöä.

Tutkimuksen ja teorian vuoropuheleva kehitys näyttäytyy antoisana myös käytännön työn näkökulmasta. Ohjaustyön ytimessä olevien yksilöllisten uraprosessien tukeminen edellyttää ohjaajalta tilanteessa sovellettavaa käyttöteoriaa. Käyttöteoriasta on jo pitkään puhuttu, kun on yritetty ymmärtää teoreettisen tiedon ja käytännön osaamisen suhdetta pedagogisessa toiminnassa. Uraohjaajan yksilöllinen käyttöteoria voidaan nähdä sisäänrakennettuna jäsentelynä, joka koostuu myös ohjaajan yksilöllisistä, persoonallisista kokemuksista, arvoista ja asenteista. Käyttöteorian avulla ohjaaja voi ymmärtää omaa työtään koskevia uskomuksiaan, rutiinejaan tai ennakkoluulojaan. Käyttöteoria usein toimii arjessa enimmäkseen tiedostamattoman hiljaisen tiedon (tacit knowledge) alueella ja sitä on syytä reflektoida ja uudistaa aika ajoin. On myös hyvä päivittää ymmärrystään uusimmalla tutkimustiedolla ja haastaa käsityksiään yksilön mielekkään elämän ja työuran rakentumisen edellytyksistä.

Yliopistollisen uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ytimessä on persoonallinen ja kokemuksellinen oppiminen, jossa tutkimustietoa jäsentäen työstetään omaa uraohjauksen käyttöteoriaa. Urateoriat antavat ydinymmärrystä yksilöllisistä uraprosesseista. Opiskeluprosessin tavoitteena on rakentaa omaan uraohjaustyöhön soveltuvaa ja toimivaa käyttöteoriaa. Yhdessä yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten ymmärtämisen ja uraohjausmallien sekä -suuntausten jäsentämisen kanssa ne rakentavat asiantuntijuuden perustaa arjen työhön ja asiakaskohtaamisiin, mutta myös omien työtapojen ja toimintaympäristön kehittämiselle.