Kaikki kirjoittajan Leena Penttinen artikkelit

Mitä näkyy ohjausvuorovaikutuksen peilistä?

Vieraskynässä kirjoitta tänään KT, dos., ohjausasianainen Sanna Vehviläinen. Sannan ajatuksia löydät myös blogista http://tyonohjaaja.blogspot.com/

Ohjaus on vuorovaikutusta, ohjaus lepää vuorovaikutustaitojen varassa. Näin olemme tottuneet ajattelemaan.

Mitä muuta ohjaus on kuin hyvän ihmistyön edellytyksistä rakentuvaa kohtaamista? Mitä muuta me annamme kuin aikaa, huomiota ja kunnioitusta? Mikä erottaa ohjauksen muista ihmistyön ammattikäytännöistä?

Vuorovaikutuksen tutkimus tarjoaa tähän yhden näkökulman. Institutionaalisilla vuorovaikutustilanteilla on oma ”sormenjälkensä”, josta ne voidaan tunnistaa. Niiden keskustelukäytännöt ovat muovautuneet toteuttamaan tietynlaisia tehtäviä, korostamaan tiettyjä keskustelun keinoja ja rajoittamaan toisia.

Ohjauksen käytännöille on ominaista se, että niissä yhdistyy sekä ns. palvelukohtaamisen että terapeuttisen kohtaamisen keskustelukeinoja. Palvelukohtaamisessa asiakas kertoo huolestaan ammattilaiselle. Tällä on instituution suoma lupa ratkoa tätä ongelmaa asiantuntijatietonsa nojalla, ja asiantuntijan tiedolla on vahva auktoriteetti. Terapeuttisessa kohtaamisessa taas asiakas tuo kokemustaan ja ongelmiaan esiin, mutta tarkoitus on, että hän lopulta ratkoo ongelmiaan itse. Tähän päästään tutkimalla asiakkaan ongelmien taustalla jäsentyviä ydinkysymyksiä. Terapeutin tehtävä on kutsua asiakasta tähän tutkimistehtävään ja tukea häntä siinä. Suuntauksesta riippuen myös osapuolten välinen tunnevaihto voi muodostaa oleellisen osan työskentelyä.

Ohjaukselle ominaista on se, että yhdistetään näiden kahden toimintatavan aineksia. Tarkoitus on yhdessä tarkastella ja ymmärtää syvemmin asiakkaan tilannetta ja edistää hänen prosessiaan, mutta myös tarjota asiantuntevia näkemyksiä, tietoa ja kehyksiä, jotka vaikuttavat ratkaisuihin ja suunnitelmiin.

Ohjausteoriat eivät aina korosta tuota palvelukohtaamisen elementtiä, eli asiantuntijatietoon ja neuvomiseen perustuvaa puolta ohjauksesta. Vuorovaikutuskäytäntöjä tarkasteltaessa se kuitenkin selvästi näkyy. Lisäksi ohjauksen taustainstituutio tuo keskusteluun mukaan omat relevanssinsa (millaisia ratkaisuja tai tuloksia ylipäänsä haetaan, mitä elämänaluetta käsitellään, mistä ollaan yhteiskunnalle tilivelvollisia) ja kohteet (mitä osia todellisuudesta otetaan yhteisen huomio kohteeksi). Käytännössä ohjaustyön osaamiseen katsotaan aina kuuluvan jokin erityinen substanssiosaaminen. Uraohjauksen kontekstissa se tarkoittaa ymmärrystä työelämästä, urasta, elämänkulusta ja niiden välisestä suhteesta ja muutoksesta.

Tästä aukeaa ohjausvuorovaikutukseen monia kiinnostavia haasteita. Ohjaus on tasapainoilun taidetta. Usein ohjaajat itse kuvaavat sitä direktiivisyyden ja ohjattavan autonomian (”puuttumatta jättämisen”) tasapainotteluna. Joskus se näyttäytyy instituution ja asiakkaan intressien välisenä pinnanalaisena ristivetona tai selvänä ristiriitana. Joskus se näyttäytyy niin, että ohjauksella on sekä julkitavoitteita että piilotavoitteita.

Ohjaus on siis intressipitoista. Ohjaustutkimus on myös eri tavoin asemoitunut tunnistamaan näitä intressejä. Ohjauksesta voidaan sanoa vaikkapa, että se voimauttaa ihmisiä ja jokaisella tulisi olla oikeus ohjaukseen. Siitä saatetaan myös sanoa, että se sitouttaa meidät yhä kasvaviin markkinatalouden vaatimuksiin ja yksilön kasvavaan vastuuseen omasta onnestaan.

Ohjausvuorovaikutuksen ammattitaito on sen kysymistä, millaista todellisuutta ohjauskäytäntömme rakentavat ja mitä keinoja käytämme. Miten keskusteluissamme todellistuvat eri intressit ja tavoitteet? Miten keskustelun lainalaisuudet ja käytännöt – sekä ne, joita toteutamme tietoisin ponnistuksin että ne, joita emme edes huomaa toteuttavamme – kantavat näitä päämääriä ja intressejä? Mitä seurauksia eri toimintavaihtoehdoilla on? Millaiset yhtäläisyysmerkit on ylipäänsä mahdollista vetää ohjausvuorovaikutuksen ja ohjauksen tuloksen välille?

Millä tavoin voin ohjaajana tehdä tietoisia ratkaisuja, kun tiedostan että kaikki viestintäni ohjaustilanteessa on ohjausinterventiota? Miten ohjaustoimintani voisi olla arvojeni mukaista? Miten elämme niiden ristiriitojen tai rakenteiden kanssa, joita emme pysty ratkaisemaan? Missä ohjattavan toimijuuden vahvistamisen mahdollisuudet ovat, ja mikä on oma toimijuutemme? Miten konflikti voi muodostaa ohjaustilanteessa uutta luovan mahdollisuuden? Miten tarkastelemme yhdessä todellisuutta? Ja kenen todellisuutta? 

Muun muassa näitä kysymyksiä saamme kysyä ja etsiä niihin vastauksia uraohjauksen erkon vuorovaikutusmoduulissa.

Kenen unelmia me ohjaamme?

Blogissa vierailee tänään YTT Anne-Mari Souto, yliopistonlehtori, Ohjauksen koulutus/ Itä-Suomen yliopisto

Ei kyse ole siitä, mitä minä haluan tehdä, vaan missä minut hyväksytään Suomessa” vastasi somalitaustainen, 17-vuotias Mohamed kysymykseeni hänen ammatillisista suunnitelmistaan. Mikä on uraohjauksen lähtökohta tässä tilanteessa? Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin? Miten ohjaajina etenemme tällaisissa keskustelussa? Entä ryhmässä, jossa ohjattavien yhteiskunnallinen asema on keskenään hyvin eriarvoinen?

Monikulttuuristuva Suomi on haastanut ohjaukseen kenttää pohtimaan kulttuurisia eroja ja yhtäläisyyksiä uraohjauksen prosesseissa ja käytetyissä menetelmissä. Paljon on puhuttu myös suomen kielen tärkeydestä niin kotoutumisessa kuin työllistymisessäkin. Monikulttuuristuva Suomi asettaa meitä miettimään – ja jatkossa vielä yhä enemmän – Muhamedin esiin nostamaa todellisuutta: suomalaiset koulutus- ja työmarkkinat eivät avaudu etnisesti ja rodullisesti erilaisiksi määritetyille yhdenvertaisina valinnan mahdollisuuksina. Mediakaan ei ole ohittanut tätä ilmiötä vaan se on herättänyt keskustelua etenkin somalitaustaisten tyttöjen ohjaamisesta lähihoitajakoulutukseen lukio-opintojen sijasta.

Uhka etnistyvistä koulutus- ja työmarkkinoista nostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (social justice) teeman uraohjauksen ytimeen. Kiihtyvän muuttoliikkeen ohella tähän kiinnittyy myös globaalilla tasolla käytävä keskustelu kunnollisesta työstä (decent work) ja sen ehdoista. Pohdittaessa yhteiskunnallista polarisaatiota uraohjauksen kentällä ei myöskäänvoi ohittaa  viimeaikaisia tutkimustuloksia siitä, että koulutus- ja työurat näyttävät sukupuolittuvan yhä voimakkaammin meillä Suomessa – täällä tasa-arvon mallimaassa. Kysymys työmarkkinoiden segregoitumisesta puskeekin monesta suunnasta ohjauksen agendalle ja se edellyttää tutkimuksellisia avauksia ohjauksen prosesseihin. Uraohjaajien keskeisiä kompetensseja on jatkossa yhä korostuneemmin kyky käydä dialogia yksilöllisten ja yhteiskunnallisten toiveiden ja jännitteiden välillä.

Muhamedin ja hänen kaltaistensa, transnationaalit juuret omaavien tutkimushaastattelut ovat antaneet kuitenkin viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus, esimerkiksi rasismi ja köyhyys, nousevat harvoin keskustelunaiheiksi erilaisissa ohjaustilanteissa. Huomio on pikemminkin yksilössä ja hänen resursseissaan – ja etenkin niissä, joita tulee vielä kehittää. Kannatteleva ja tukeva kohtaaminen edellyttää kuitenkin myös rohkeutta tarkastella yksilön ohella häntä ympäröivää yhteiskuntaa sellaisena, jona se aukeaa tai sulkeutuu hänen asemastaan ja elämänhistoriastaan. Kurkkaus muualla tehtyyn tutkimukseen osoittaa, että uraohjaus, jossa yksilön tilanteen rinnalla käsitellään myös vähemmistöjen asemaa ja heitä syrjiviä käytänteitä, koetaan ohjattavien keskuudessa tuloksekkaampana verrattuna yhteiskunnallisista asioista etäisyyttä ohjattavaan ohjaukseen. Mikä meitä pidättelee, etenkin kun työmarkkinoiden, ja ylipäänsä koko elämän, epävarmuus ja epäreiluus puskee esiin tilanteessa jos toisessakin?

Monikulttuurisia ohjaustilanteita tarkasteltaessa ei voi olla kysymättä, että olemmeko jumittuneet liiaksi kulttuuristen erojen ja suomen kielen tärkeyden näkökulmaan, niin tärkeitä ja ohittamia kuin ne ovatkin. Olemmeko myös jämähtäneet liiaksi korostamaan tiedon merkitystä erilaisuuden kohtaamisessa? Voiko kyse olla pikemminkin tunteista ja siitä, että emme uskalla kohdata ja kannatella sitä kaikkea, mitä ohjattava voi ohjaustilanteeseen tuoda mukanaan? Etenkin jos ja kun olemme kiireisiä ja tulospaineiden alaisia. Samanaikaisesti kriittinen kysymys on kohdistettava uraohjauksen teorioille: onko yksilökeskeinen diskurssi työllistettävyystavoitteineen (employability) kaventanut – jopa korvannut – ohjauksen tehtävää hyvän työelämän tavoittelemisessa – niin yksilön kuin yhteisöjenkin näkökulmasta. Onko ohjauksen markkinoistuminen vienyt tilan, ajan ja sanat käydä tutkivaa dialogia elämänkulkuja polarisoivista tekijöistä? Vaikeita kysymyksiä, mutta sydäntä ja toivoa uraohjauksen kentältä löytyy aina, joten nyt on aika mennä yhdessä eteenpäin – pitäen kiinni siitä toiveesta, että myös Muhamedilla ja hänen kaltaisillaan suomalaisilla olisi valinnan ja yhdenvertaisen, eteenpäin kannattelevan uraohjauksen mahdollisuus.

 

 

Ymmärrys uraprosesseista uraohjauksen ydinosaamista

Yksilölliset uraprosessit ovat uraohjauksen asiakaskohtaamisen ytimessä arjen työssä. Ohjaustyön klassikko Vance Peavy on sanonut, että tutkittaessa, millainen ura olisi parasta ja mahdollista minulle, on kysyttävä ”Kuinka minun tulisi elää elämääni?”. Tämä kokonaisvaltainen ohjauksellinen kysymys on kuitenkin kovin laaja ja yleisellä tasolla, eikä se riitä asiantuntijan ymmärrykseksi siitä, millaisten yksilöllisten prosessien kanssa olemme tekemissä uraohjauksessa. Yksilöllisten uraprosessien tunnistamiseen tarvitaan vahvaa tutkimuksellista ammatillista suuntautumista sekä ura- ja ammatinvalinnan prosesseja ja urakehitystä kuvaavaa ja selittävää teoriaperustaa. Jotta uraohjauksessa saavutettaisiin mielekkäitä tavoitteita, on ymmärrettävä, mistä uraprosesseissa oikeastaan on kysymys ja millaisten yksilöllisten prosessien kanssa työskennellään käytännössä ohjaustyössä. Perehtyminen urateorioihin antaa siten perustaa suunnitella erilaisia ohjauksellisia interventioita yksilöiden urasuunnittelun ja ammatillisen suuntautumisen, työllistymisen ja työuran rakentamisen tukemiseen.

Uraohjaajalla on usein intuitiivinen suhde asiakkaan yksilöllisiin prosesseihin. Hän saattaa hahmottaa niitä kiinnostuksen ja kykyjen kautta, tutkia asiakkaan intressejä ja sovittaa hänen ominaisuuksiaan ja kykyjään ammatti- ja työmarkkinatietoon. Hän voi myös sijoittaa asiakkaan tilanteen kehitykselliseen kaareen ja kohdentaa huomion asiakkaan itsehavaintoihin sekä ammatilliseen minäkuvaan ja arvioihin tämän ammatillisesta sekä valintakypsyydestä. Ohjaaja voi hahmottaa urakehityksen sarjana elämänvaiheita, joissa on ratkaistava erilaisia ammatillisia kehitystehtäviä. Nämä lähestymistavat kuvaavat varhaisimpien psykologisten piirre- ja tyyppiparadigmaattisten sekä kehityksellisten teorioiden jäsennystä yksilöiden uraprosesseista. Uudemmissa urateorioissa on jäsennetty ammatillista suuntautumista tuomalla oppimisteorioita soveltavaa ymmärrystä kognitiivisista päätöksenteon prosesseista – ja edelleen esitetty teorioita, joissa on kyseenalaistettu rationaalisen päätöksenteon mahdollisuus tai edes toivottavuus. Konstruktivismin myötä on paikannettu erilaisia sosiaalisia tekijöitä, jotka ovat läsnä yksilöiden urasuunnittelussa, -valinnoissa sekä ammatti- ja työurien rakentumisessa. Sosiologiset teoriat ovat tuoneet uuden lähtökohdan yksilöllisten prosessien tarkasteluun.

Ymmärryksemme elämän- ja työurien rakentumisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä on muotoutunut historiallisesti yhteiskunnan muutoksissa erilaisten tutkimustraditioiden kehittelemänä. Teoriat peilaavat aina aikaansa ja niitä on tulkittava suhteessa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yksilöllisiä uraprosesseja kuvattaessa ja selitettäessä on tutkimuksen myötä rakentunut uutta ymmärrystä antavia käsitteitä, jotka vuoropuhelevat ja hyödyntävät aiempia käsitteellisiä jäsennyksiä – esimerkiksi juuri nyt varsin suosittu Life Design -lähestymistapa soveltaa vahvasti aiempaa tutkimusta ja käsitteistöä.

Tutkimuksen ja teorian vuoropuheleva kehitys näyttäytyy antoisana myös käytännön työn näkökulmasta. Ohjaustyön ytimessä olevien yksilöllisten uraprosessien tukeminen edellyttää ohjaajalta tilanteessa sovellettavaa käyttöteoriaa. Käyttöteoriasta on jo pitkään puhuttu, kun on yritetty ymmärtää teoreettisen tiedon ja käytännön osaamisen suhdetta pedagogisessa toiminnassa. Uraohjaajan yksilöllinen käyttöteoria voidaan nähdä sisäänrakennettuna jäsentelynä, joka koostuu myös ohjaajan yksilöllisistä, persoonallisista kokemuksista, arvoista ja asenteista. Käyttöteorian avulla ohjaaja voi ymmärtää omaa työtään koskevia uskomuksiaan, rutiinejaan tai ennakkoluulojaan. Käyttöteoria usein toimii arjessa enimmäkseen tiedostamattoman hiljaisen tiedon (tacit knowledge) alueella ja sitä on syytä reflektoida ja uudistaa aika ajoin. On myös hyvä päivittää ymmärrystään uusimmalla tutkimustiedolla ja haastaa käsityksiään yksilön mielekkään elämän ja työuran rakentumisen edellytyksistä.

Yliopistollisen uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ytimessä on persoonallinen ja kokemuksellinen oppiminen, jossa tutkimustietoa jäsentäen työstetään omaa uraohjauksen käyttöteoriaa. Urateoriat antavat ydinymmärrystä yksilöllisistä uraprosesseista. Opiskeluprosessin tavoitteena on rakentaa omaan uraohjaustyöhön soveltuvaa ja toimivaa käyttöteoriaa. Yhdessä yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten ymmärtämisen ja uraohjausmallien sekä -suuntausten jäsentämisen kanssa ne rakentavat asiantuntijuuden perustaa arjen työhön ja asiakaskohtaamisiin, mutta myös omien työtapojen ja toimintaympäristön kehittämiselle.

Miten Suomeen syntyi uraohjauksen erikoistumiskoulutus?

Suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi. Erilaiset globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työurien ja ammatillisen suuntautumisen tukemiseen. Ohjaustyön haasteita kohtaavat työssään niin aikuisten työllistymistä tukevien julkisten te-palveluiden kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa toimivat asiantuntijat. Työllisyysluvuissa näkyvät myös korkeasti koulutettujen työurien muutokset, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin. Toisaalta työmarkkinoiden ja osaamisen muutokset lisäävät ammatillisten osaajien ja heidän työurien tukemisen tarvetta. Uraohjauksen kentällä toimii kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista.

Uraohjauksen kenttä on siten ollut yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Uraohjauksen erityisyys on toki jo vuosia tunnistettu ohjauskoulutuksissa: opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa (60 op) sekä itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen opinto-ohjaajien kelpoisuuden antavissa maisteriohjelmissa (120 op) ja Itä-Suomen yliopiston pitkässä maisterikoulutuksessa (300 op).

Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät kuitenkaan tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta, vaikka moni onkin käynyt opinto-ohjaajakoulutuksen. Useat uraohjaajat ovat hankkineet ohjausosaamista mm. coaching- ja ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Erilaisten työllisyyden tukemisen, korkeakoulutuksen ja nuorten ohjauspalvelujen kehittämishankkeiden järjestämät kohdennetut lyhytkestoiset ohjauskoulutukset ovat olleet hyvin suosittuja. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Nuoren, vuonna 2013 perustetun uraohjaajat ja -valmentajat ry:n yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiinkin uraohjauksen asiantuntijakoulutuksen saaminen Suomeen.

Kun OKM:n asiantuntijuus edellä -työryhmä vuonna 2013 ehdotti uutta korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen mallia,  Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ohjauskoulutuksissa käynnistyi keskustelu uuden ohjauskoulutuksen kehittämisestä opinto-ohjaajan kelpoisuuden antavien koulutusten rinnalle. Uuden erikoistumiskoulutuksen työelämälähtöisyys näytti vastaavan sekä koulutuksissa että kentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin. Joustava työelämäläheinen koulutus edistäisi elinikäistä oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjaajat ja valmentajat ry. toimi luontevana yhteistyökumppanina keskustelun avaamiseksi kentän uraohjaajien kanssa. Mukaan keskusteluun saatiin varsin nopeasti muitakin, mm. KEHA-keskus ja Akava. Yhteistyön myötä alkoi syntyä näkemys uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen raameista. Yhteistä keskustelua edisti Akavan sekä uraohjaajat ja valmentajat ry:n järjestämä uraohjauksen päivä syksyllä 2016.

Kevään 2017 aikana yliopistollisten ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen ohjauskoulutusten sekä työelämätoimijoiden yhteistyönä syntyivät uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaamistavoitteet. Keskusteluun osallistui mm. uraohjaajat ja valmentajat ry:n jäsenistöä, TEM:n edustajia sekä KEHA-keskuksen ja te-palveluiden sekä ohjaamojen asiantuntijoita, ELO-ryhmien, Akavan ja eri ammattiliittojen edustajia, korkeakoulujen ohjaustoimijoita, uravalmennusta antavia yrityksiä sekä yksittäisiä uraohjauksen kentällä toimivia asiantuntijoita. Osaamistavoitteet sekä muut laissa ja asetuksissa määritellyt seikat vahvistettiin 1.7.2017 alkaen yliopistojen kesken solmitussa sopimuksessa. Vastaavanlainen sopimus tehtiin ammattikorkeakoulujen kesken niiden järjestämästä uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta.

Sopimusten jälkeen oli vuorossa koulutusten suunnitteluvaihe, jota vauhdittivat OKM:n myöntämät erityisavustukset uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi. Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta hyväksyi huhtikuussa uuden uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman, jonka mukainen koulutus käynnistyy syksyllä 2018 yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutuksen tavoitteena on vastata edellä kuvattuihin uraohjauksen kentän tarpeisiin työelämäläheisesti osaamista ja uraohjaajien asiantuntijuutta kehittäen. Opiskelijahaku alkaa 15.5.2018.