Tutuille poluille, uusille urille

Vieraskynässä opiskelijamme Marianne Auteron kuvaus lisääntyneen uraohjausosaamisen niveltymisestä osaksi omaa elämänurasuunnittelua. Marianne työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana. Uraohjauskoulutuksen alkaessa tammikuussa 2020 hän työskenteli Metropolia Ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa uravalmentajana.

Tutuille poluille, uusille urille

Vuosi 2020 on ollut opetuksen ja ohjauksen saralla ehkä suurimman mullistuksen edessä kuin koskaan aiemmin. Koronakevät leiskautti kaikki kertaheitolla ruutujen ääreen koulutusasteesta riippumatta, ja myös omassa elämässäni puhalsivat muutoksen tuulet niin oman asiantuntijuuden kehittämisessä kuin työelämässäkin. Saatoin ottaa uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ehkä liiankin kirjaimellisesti, sillä siirryin jouhevasti opintovapaalta uuteen työpaikkaan kesän 2020 aikana.

Uusia ulottuvuuksia

Olin kaivannut jo pitkään omassa työssäni korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien uravalmentajana nimenomaan uraohjaukseen liittyvän osaamisen lisäämistä. Itä-Suomen ja Turun yliopistojen uraohjauksen 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus oli mielestäni oivallinen tapa jatkokehittää opinto-ohjaaja -koulutuksessa saatua osaamista. Ilokseni uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen tuli myös ihana entinen kollega ja ystävä, joten olimme molemmat innoissamme opintojen alkamisesta ja sitä myötä yhteisestä opiskelutaipaleestamme.

Ensimmäisenä lähipäivänä tammikuun lopussa 2020 tapasimme edellisen koulutuksen valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksistaan oman matkamme alussa. Opintojen tueksi saimme heti toisena opiskelupäivänä opintopiirit, jonka nimeksi annoimme perusasteen, aikuisten perusasteen, vapaan sivistystyön ja korkeakouluasteen edustajien kuuden hengen porukallamme ehkä hieman enteellisesti VerCot. Lausumistavan mukaan olisimme siten kuin kasvavat versot tai yhteistyötä rakentava verkot.

Minuun kolahti heti ensimmäisellä Uraohjaus yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa -opintojaksolla Mark L. Savickasin life design -ohjausteoria, joka painottaa laaja-alaista elämän suunnittelua narratiivisin keinoin. Sain siten ohjauskapsäkkiini uuden tuttavuuden Vance R. Peavyn sosiodynaamisen ohjauksen seuraksi. Life design -ajattelu, tai kotoisemmin elämänkulun muotoilu, kuvasti erinomaisesti ohjaustyötäni Suomeen kiinnittyvien maahanmuuttajien ohjaamisessa. Itse koen, että ohjauksen ammattilaisen tulee olla ajan hermolla ja anturit viritettyinä havaitsemaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja niiden merkityksiä niin läheltä kuin kaukaakin.

Sattuma puuttuu peliin

Muita ohjatessa saattaa aina välillä unohtaa oman polkunsa, ja minne onkaan menossa. Onnekseni päätin jo ennen korona-aikaa jättäytyä muutamaksi kuukaudeksi opintovapaalle, jotta minulla olisi kerrankin aikaa keskittyä niin opintoihin kuin myös oman itseni ja ammatillisen suuntani tutkiskeluun.

Savicaksin seuraan liittyivätkin sutjakkaasti toisella opintojaksolla suunnitellun sattuman -teorian kehittäjät Mitchell, Levin ja Krumboltz enemmän tai vähemmän suunnitellusti; oltuani vasta kuukauden opintovapaalla, huomasin kesäkuun alussa verkostojeni kautta LinkedInissä itseäni kiinnostavan opinto-ohjaajan työtehtävän kansainvälisessä insinöörikoulutuksessa Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Niin vain kävi, että muutaman viikon sisällä olin jo päätöksenteon edessä: hyppäänkö uuteen työpaikkaan, mutta sinällään tuttuun tehtävään opinto-ohjaajana, vai jatkanko SIMHE-Metropolian ohjaustyössäni, jota olin rakentanut ja kehittänyt intensiivisesti yli neljän vuoden ajan. Lisäksi puntaroin 17 vuoden työuraani Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja sen edeltäjässä. Suunnitellun sattuman teoria mielessäni päätin kuitenkin ottaa niin AMK- kuin maakunta -loikankin, ja siten myös palasin tavallaan juurilleni kansainvälisen tutkintokoulutuksen opinto-ohjauksen pariin.

Verkon varassa

Olin jumpannut jo aiemmin verkko-ohjausta ja -opetusta, mutta oma syksyni ja uusi työni käynnistyivät täysin digitaalisesti, sillä kaikki kahden HAMK-tutkintoni opiskelijat opiskelevat ainakin alkusyksyn kokonaan verkossa. Tämän lisäksi opetin suunnitellusti Valmiudet korkeakouluopintoihin -opintojaksolla Metropoliassa maahanmuuttajien tekniikan alan maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa verkossa elo-syyskuussa.

Ohjauksen keskeisiksi teemoiksi nousivat kaikille ryhmilleni yhteisöllisyyden, ryhmäytymisen ja opintojen tukeminen verkon välityksellä. Opintojen aloittaminen on aina herkkää aikaa läsnä oppilaitoksessakin saatikka uuden normaalin Moodlen, Zoomin ja Teamsin välityksellä. Silti verkossakin rakennettu yhteisöllisyys voi olla hyvin intensiivistä, lämmintä ja vuorovaikutteista.

Ohjaajana tärkeintä on olla läsnä ja saatavilla silloin, kun opiskelijat sitä eniten tarvitsevat. Valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa päätimme jo viiden viikon yhteisen reissumme, mutta niin uusien kuin vanhojenkin tutkinto-opiskelijoideni kanssa matkamme on vasta alussa heidän opintojensa ja uratavoitteidensa tukemisessa. Toivottavasti pääsemme kohtaamaan pian kasvotusten, jolloin huomaamme olevamme kokonaisempia kuin Zoom -ruudun puhuvat päät tai mustat neliöt.

Oman ohjaajuuden äärellä

Mietin usein itseäni ohjaajana, ja millainen ohjaaja haluan olla. Neljä vuotta sitten kirjoitin edellisen ohjaustehtäväni alkutaipaleella ensimmäisessä Monta muuttujaa -blogikirjoituksessani, että toivoisin olevani ohjattavieni silmissä yhtä lailla pätevä kuin maanläheinen ihminen, jolla on hyvä sydän. Tämä pätee edelleen näin siirtyessäni SIMHE-ohjauksesta takaisin pitkäkestoisempaan ohjaussuhteeseen tutkintokoulutuksessa. Päätös on toki yhä edelleen ohjattavieni käsissä.

Kolmannella uraohjauksen Vuorovaikutusosaaminen asiakastyössä -opintojaksollamme jäsensimme ohjauksen eri orientaatioita, joista erityisesti kannatteleva orientaatio on tärkeä vaihe usein ohjaussuhteen ja -tapaamisen alussa. Joskus se voi olla ainut, mikä riittää sillä hetkellä. Ohjattavan oman toimijuuden ja osallisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hän pystyy tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä kokonaisvaltaisesti. Ohjattavan tulee aina olla oman elämäntarinansa päätähti.

Omalla ohjausurallani tunnen onnistumisen hetkiä erityisesti silloin, kun saan ohjattavilta joko suoraa positiivista palautetta tai joku muistaa minut vuosienkin takaa ja ottaa yhteyttä kertoakseen kuulumisiaan tai kysyäkseen neuvoa. Ohjaajuus ei tietyllä tapaa pääty koskaan, vaikka koenkin, että ohjauksen päätehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ohjattavan elämässä. Käytän usein ohjauksen metaforana lapsen opettamista pyöräilemään: ensin pidät olkapäästä tiukasti kiinni, sitten kätesi on vain hennosti selän takana, kunnes yhtäkkiä lapsi huomaa pyöräilleensä täysin ilman tukeasi kaatumatta. Mikä molemminpuolinen onnistumisen tunne se onkaan!

Sellainen ohjaaja minä haluan olla.

Lue lisää:

Autero, M. 2016. Että olisi joku joka kuuntelee minua. [blogikirjoitus 9.6.2016].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2016/06/09/etta-joku-kuuntelee/

Metropolia Ammattikorkeakoulu.n.d. Korkeakouluopintoihin valmentava koulutus maahanmuuttajille. [verkkoaineisto].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/maahanmuuttajille/valmentava-koulutus

Savickas, M. L. 2019. Career Counselling. 2nd edition. Chelsea MI: Sheridan Books

Sharf, R.S. 2010. Applying Career Development Theory to Counseling. 5th edition. Belmont CA: Brooks/Cole Cengage Learning

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Turenki: Hansaprint

Kun opettajat päivittyvät verkko-ohjaajiksi, on vuorovaikutus tärkeämpää kuin koskaan

Vieraskynässä Anita Hartikaisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeesta tehty artikkeli, jossa kuvataan strukturoidun vuorovaikutuksen rakentamista synkronoidussa verkko-opetuksessa. Tulokset paljastavat verkko-ohjauksen ja verkko-opettajan työn solmukohtia, joiden avaamiseen tarvitaan opettajienvälistä yhteistyötä ja keskustelua. Kun opiskelu siirretään kokonaan verkkoon, opettajan vuorovaikutustaidot, ohjaustaidot ja yhteistyötaidot tarvitsevat päivityksen digitaaliseen ympäristöön. Tekstissä esitellään verkko-opetuksessa hyväksi havaittuja toimintatapoja. Anita Hartikainen työskentelee TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä KOKOMA-hankkeessa. Hän tutkii väitöskirjassaan verkko-ohjausta ja opettajien digitaalisia valmiuksia.

Tutustu Anitan artikkeliin

Avainsanat: kielivalmiudet, maahanmuuttajat, verkko-ohjaus, verkko-opetus, yrittäjyysvalmiudet

Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksella tuetaan muuttuvien työurien ohjaustyön ammattilaisen osaamisen kehittämistä

JULKINEN TIEDOTE

Työelämän ja osaamisen muutokset ovat lisänneet ohjauksen tarvetta muuttuvilla työurilla. Ohjaustyön haasteita kohtaavat uraohjauksen kentän asiantuntijat niin aikuisten työllistymistä tukevissa julkisissa te-palveluissa kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa. Työurien muutokset näkyvät myös korkeasti koulutettujen työllisyysluvuissa, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin.

Työelämäläheinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa uraohjauksen tehtäväkentän tarpeisiin uraohjaajien osaamista ja asiantuntijuutta kehittäen. Uraohjauksen kentällä toimii yhä kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi Outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista. Toisaalta globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työ- ja elämänurien sekä ammatillisen suuntautumisen tukemiseen.

Uraohjauksen erityisyys on jo vuosia tunnistettu opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa ja suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi ja yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät myöskään tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta. Useat uraohjaajat ovatkin hankkineet ohjausosaamista mm. Coaching- ja Ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Tarvetta syventävälle ja laaja-alaiselle uraohjauskoulutukselle on myös ollut.

Syksyllä 2018 käynnistettiin ensimmäinen yliopistollinen Itä-Suomen yliopiston koordinoima Uraohjauksen erikoistumiskoulutus yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutus on päättymässä helmikuussa 2020. Koulutukseen osallistui 53 uraohjauksen tehtäväkentällä työskentelevää asiantuntijaa. Työelämälähtöinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa koulutuksissa ja tehtäväkentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin ja edistää siten jatkuvaa oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla.

Uusi uraohjauksen erikoistumiskoulutus on tarjonnut opiskelijoille uraohjaustyön tueksi työvälineitä, näkökulmia, syventynyttä ymmärrystä ja osaamista niin työelämän ja yhteiskunnan muutostilanteisiin kuin uraprosesseihin ja niiden tukemiseen, ohjausvuorovaikutuksen ja ohjausmenetelmäosaamisen teoreettiseen ja käytännölliseen asiantuntijuuden rakentumiseen:

  • Koska en ole tehnyt uraohjausta kovin paljon ennen koulutusta, koulutus siirsi osaamiseni aivan uudelle tasolle
  • Olen oppinut valtavasti, etenkin asioita, joita en ole päässyt työelämässä kokemaan. Ammatillinen identiteettini on loksahtanut uuteen asentoon, josta olen kiitollinen.

”Näkökulmia uraohjauksen toimintaympäristöön ja asiantuntijuuteen, yhteiskunnallisessa ja työelämän muutoksessa” seminaarissa Helsingissä pe 31.1. 11-16, ensimmäisen koulutuksen päättävät ja uuden aloittavat opiskelijat kohtaavat uraohjauksen ajankohtaisen teeman äärellä.

Lisätietoja: Itä-Suomen yliopisto, Ohjauksen koulutus, yliopistonopettaja Päivi Rosenius paivi.rosenius@uef.fi

 

 

Uraohjaaja, koska olet viimeksi tuulettanut oman käyttöteoriasi?

Vieraskynässä Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opiskelija Kirsi Kannisto. Kirjoittaja työskentelee ohjauksen moniammattilaisena opetus-, koulutus-, valmennus- ja facilitointitehtävissä.

URAOHJAAJA KOSKA OLET VIIMEKSI TUULETTANUT OMAN KÄYTTÖTEORIASI?

Uraohjaajan työskentelyn taustalla vaikuttavat käyttö- ja julkiteoria. Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeeni yhtenä tarkastelukulmana oli urateoriat, joiden kehityspolua tarkastelin yhteiskunnan muutoksessa ja menestyvän uraohjaajan peilinä. Uraohjauksen juuret yltävät 1900-luvun alkuun, jolloin ammatinvalinnan pioneeri Frank Parsons toimi sosiaalisten reformien edistäjänä ja professorina Yhdysvalloissa. Hänen keskeinen teoksensa, Choosing a Vocation, julkaistiin 1911. Teoksen kantava ammatinvalinnan ja uraohjauksen ajatus oli, että tulisi etsiä ”oikea talentti” oikeaan paikkaan (matching). Teollistumisen aikakauden alussa suuret ihmismassat muuttivat maalta kaupunkeihin, ja työtä uudella paikkakunnalla tuli löytää nopeasti.  Mieltymyksillä ja potentiaalilla ei tuolloin juuri ollut merkitystä. Mitä osaat nyt, osaat myös tulevaisuudessa, oli ajan henki.

Urateoriat syntyvät ja elävät omassa ajassaan sekä heijastavat oman aikakautensa yhteiskunnallista keskustelua ja pyrkivät vastaamaan aikansa haasteisiin. Ne tukevat työllistymistä ja uudelle uralle löytämistä niin, että työelämään kiinnittymisessä yhdistyvät yksilön omat toiveet. Urateoriat ohjaavat yksilön oppimista ja siihen liittyviä prosesseja, joita tapahtuu neljällä tasolla: 1) Kognitiona, joka on tiedon hankintaa, käsittelyä ja ymmärtämistä, 2) Operatiivisuutena (toimintana), joka on tekemistä, toimintaa ja hallinnan sujumista, 3) Sosiaalisuutena (yhteistyötaitona), joka on kykyä olla ryhmän jäsen yksin ja yhdessä sekä 4) Kykynä reflektoida omaa ja toisten toimintaa.

Urateoriat ajassa

1900-luvun urateorioissa ohjattava oli kuin ulkokehällä passiivisena toiminnan kohteena ja ohjaajan ”käsissä”. Urateoriat olivat melko suoraviivaisia ja pelkistettyjä. Maailma ja ihmisten verkostot eivät olleet verkottuneet, vuorovaikutus ja dialogi oli vähemmän avointa ja se oli suoraviivaisempaa. Modernit urateoriat taas ovat muuntuneet kohti ohjattavan aktiivista roolia, toiveita, mieltymyksiä sekä kykyä oppia ja kehittyä.  Ne ovat usein myös monitieteellistä näkökulmaa huomiovia. Maailma on nyt verkottunut ja kaikkien käsillä. Internet on luonut tiedollisen tasa-arvon ja mahdollisuuden tiedon lähteille. Myös vuorovaikutus ja dialogi on avoimempaa, joka edellyttää luonnollisesti vahvempaa luottamusta eri toimijoiden välillä. 2000-luvun urateoriat tarkastelevat uraa ja työelämään kiinnittymistä yhteiskunnan ja yksilön potentiaalit huomioiden. Ne ovat usein poikkitieteellisiä, sosiologisia ja näkökulmia ja vaikutteita monesta yhteiskunnan suunnasta vastaanottavia.

Työurat ovat muuttuneet moninaisimmiksi ja epävarmemmiksi. Palkkatyö, yrittäjyys, kevytyrittäjyys ja freelance, muotoja on tuhansia. Nyt urateoriat huomioivat työelämän ja uraan liittyvän epävarmuuden ja huolestuneisuuden tulevasta sekä tutkivat myös epävarmuutta. Ulkoinen epävarmuus heijastuu yhteiskunnan ja työelämän tuomiin rakenteisiin, kun taas sisäinen epävarmuus kytkeytyy yksilöön itseensä sekä identiteetin rakentamiseen ja rakentumiseen. Identiteetin rakentuminen ja rakentaminen ohjaavat yksilön urapolkua aiemmin mainittujen neljän prosessin kautta, yhdessä ja erikseen (kognitio, toiminta, yhteistyö ja reflektio).

Uraohjaajan kompetenssien ja taitojen jäsentämistä

Jäsensimme omassa pienryhmässämme uraohjaajan kompetenssit ja taidot neljään keskeiseen kokonaisuuteen: 1) menetelmäosaaminen, 2) työkaluosaaminen, 3) asiakaskohtaamistaidot sekä 4) verkostonhallinta. Menetelmä- ja työkaluosaamisilla tarkoitan substanssia, kuten työmarkkinoiden toiminta, moderni työnhaku, piilotyöpaikkojen etsiminen, CV-taidot, omien vahvuuksien reflektointi ja niiden näyttäminen haastatteluissa oman historian työelämäesimerkein.

Asiakaskohtaamistaidot liittyvät pitkälti vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentamisen taitoon. Tähän kytkeytyy myös ohjaajan ymmärrys ja tunneäly, jolla tarvittaessa palauttaa ohjaustyöskentely takaisin kohti tavoitetta eteneväksi, sitkeästi, lempeästi ja määrätietoisesti, kuitenkin niin, että aktiivinen toimijuus ja oman elämänvalintojen vastuu säilyy ohjattavalla. Lisäksi on mainittava, että verkostonhallinta ja verkostoituminen ovat jokaisen työelämätaitoja, niin ohjaajan kuin ohjattavan.

Uraohjauserkosta uusille urille

Marraskuun vieraskynässä opiskelijaäänenä Anita Hartikainen

Kirjoittaja työskenteli uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen alkaessa verkkokotoutumiskouluttajana Arffmanilla ja koulutuksen päättyessä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulussa.

 Uraohjauserkosta uusille verkoille

Kun hain uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen, työskentelin kotoutumiskouluttajana verkossa. Koulutus tapahtui kokonaan verkossa. Kontaktiopetusta oli viitenä päivänä viikossa reilut viisi tuntia verkkoluokassa ja itsenäiset tehtävät sekä ohjaukset päälle. Olen koulutukseltani media-alan monisäätäjä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tein työssäni paljon ohjausta: autoin opiskelijoita etsimään sopivia työharjoittelupaikkoja, ohjasin harjoittelupaikoilla, etsin tietoa ja kävin dialogia opiskelijan oman alueen koulutusmahdollisuuksista, työpaikoista ja muusta työllistävästä toiminnasta niin, että jokainen Excelini kautta kulkenut verkko-opiskelija saisi vuodessa riittävän hyvän suomen kielen taitotason ja elämäntilanteeseensa sopivan jatkosuunnitelman.

Suomeen asettuvien maahanmuuttajien kirjo on yllätyksellinen ja hyvin vaihteleva. Verkossa tärkein arvo on vuorovaikutus. Ilman kohtaamista ohjaus on kuin pesukoneen ohjekirja: kiva, että se on olemassa, mutta ei sitä kukaan lue, tai vaikka lukisikin, niin ei ymmärrä. Kaipasin työkaluja ja käsitteellistämistä ohjaukseen, kuten malleja, menetelmiä ja teorioita siitä, miten aikuista ihmistä ohjataan keksimään oma elämänsä uudelleen riippumatta kotimaasta, koulutuksesta, ammatista, iästä ja maahanmuuton syystä. Uraohjauksen erikoistumiskoulutus tuntui vastaavan ongelmaani ja tarjoavan kättä pitempää eli työkaluja ohjaukseen.

Akateemisesta ohjauskoulutuksesta digitaaliseksi uudisraivaajaksi

Syksyn 2018 lähiopetusjaksot Helsingissä ja Turussa yllättivät. Joku opiskelemaan tullut supisi toivoneensa, että opetus olisi luentomuotoista ja luennoilla opeteltaisi valmiiksi pureskeltuja ohjausmenetelmiä, joita sitten harjoittelisimme pienryhmissä. Näin ei käynyt ja syystä, sillä tämä on akateeminen erikoistumiskoulutus asiantuntijoille. Sen tehtävänä on kehittää ja laajentaa opiskelijan ajattelua ja ammattitaidon kenttää niin, että halutessamme löydämme sopivia menetelmiä, osaamme hyödyntää ja soveltaa niitä omassa työssämme. Tänä päivänä opetus ei edes peruskoulussa ole sitä, että tieto tuodaan valmiiksi pureskeltuna ja käsketään opiskelijoiden sitä käyttää.

Omiin tarpeisiini syvällinen tutustuminen ohjauksen teoreettiseen viitekehyksen vastasi hyvin. Tiedän nyt, mitä ovat ohjauksen eri osa-alueet ja minkälaisia teorioita niistä on jo sadan vuoden ajan rakenneltu. Osaan hakea tietoa universaaleista ohjauskysymyksistä ja kehittää omaa verkko-ohjauksen malliani. Tiedän mitä ohjaus on ja millä sanoilla siitä puhutaan. Koska verkko-ohjaus on melko uusi asia ihmiskunnan historiassa, yleinen ohjauksen teoria antaa minulle käsitteitä ja kehyksiä, miten voin raivata rehottavaa internetiä digitaalisen ohjauksen maaperäksi.

Verkko-opetuksen haasteita ja saavutettavaa opiskelua

Uraohjauserko toimii laajalla maantieteellisellä alueella. Oman hauskuutensa opiskeluun toi Moodle, johon kurssin ohjeet ja materiaalit kerättiin. Yleistä tietoa koulutuksesta, opintosisällöistä, lähteitä ja opiskelusta oli paljon. Ensimmäisien kuukausien aikana opiskelijat yrittivät etsiä Moodlesta tärkeimpiä tietoja, kuten päivämääriä, aikatauluja, deadlineja ja palautuskanavia, mutta käyttöliittymä ei ollut mutkaton opiskelijoille, jotka eivät ole järjestelmää aikaisemmin käyttäneet. Palautetta annettiin ja kehitystä tapahtui jatkuvasti. Moodle on monine kirjautumisineen lyhyehköjä koulutuksia suorittaville opiskelijoille melko vaikeasti saavutettava ja varmaan juuri siksi niin tietoturvallinen. Moodleen ei ole helppo muotoilla asioita niin, että opiskelija löytäisi hakemansa tiedon vaivattomasti.

Uraohjauserko järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten tiedon järjestäminen haki vielä muotoansa. Jatkuva palautteen kerääminen auttaa klikkailemaan asiat paikoillaan niin, että käyttäjä löytää hakemansa. Tammikuussa toista kertaa alkava koulutus on päässyt jo untuvikkovaiheeseen. Esimerkiksi kivan visuaalisen ilmeen sijasta kannattaa panostaa siihen, että tärkeät tiedot löytyvät. Kun on kyseessä kallis kurssi, jota kiireiset asiantuntijat opiskelevat kokopäivätyön ohella, on pyrittävä siihen, että aikatauluihin, tehtäviin ja lähteiden käyttöön liittyvät tiedot löytyvät ilman tuntikausien hakemista.

Oppilaitokset suosittelevat, että kaikki yhteydenpito koulutusten aikana tapahtuisi Moodlen kautta. Ilman WhatsApp-ryhmiä ja henkilökohtaisiin sähköposteihin tiedottamista hyvin harva löytäisi Moodlen kautta tulevia viestejä. Jos ei ole korkeakoulun tutkinto-opiskelija, on vaivalloista työ- ja muiden sähköpostien lisäksi muistaa tarkistaa viestit kurssin ajaksi luodusta sähköpostista. Se mikä on helpointa koulutuksen järjestäjille, ei aina ole saavutettavinta opiskelijalle.

Kirkastunut ammatti-identiteetti vauhdittajana omalla urapolulla

Koulutuksessa oppi reflektoimaan uraohjaajana. Juttu on tuttua opettajankoulutuksesta ja henkisesti rankkaa, kuten aina, kun identiteettiä pitää vähän murskata ja kasvattaa uusiksi. Opiskelijoiden ammatit vaihtelivat insinööristä opinto-ohjaajaan ja farmaseutista suomen opettajaan.  Sukeltaminen reflektion maailmaan luentojen sijasta sai jokaisen miettimään, mille polulle on lähtenyt. Kuukausittaiset alueryhmätapaamiset, keskustelut, omien menetelmien testaamiset sekä ryhmätentin tekeminen olivat antoisaa oppimista. Yhdessä tekemällä eri alojen käytäntöjen tieto ja teoreettinen tieto yhdistyivät ja loivat uutta asiantuntijamaailman järjestystä. Vuorovaikutusta ja yhdessä työskentelyä kaivattiinkin lisää, kuten myös verkostoitumista eri kaupunkien opiskelijoiden kanssa.

Kun ymmärsin, että uraohjauserko tarjoaa väylän ohjauksen ammattilaiseksi, sisäistin vähitellen, että on kyse ammattitaidosta, jota tarvitaan yhä enemmän kaikilla aloilla. Ohjaustaitoa tarvitaan kaikissa työpaikoissa, joissa rekrytoidaan ja perehdytetään uutta henkilöstöä, ohjataan uuteen työhön tai projektiin, uudelleen koulutetaan konkareita, ohjataan ja johdetaan työkulttuurin muutoksia. Uraohjaukseen erikoistuminen reflektiivisesti ja teoreettisesti auttoi purkamaan vielä kerran palasiksi oman urahistorian ja tulevaisuuden uratoiveet. Kun koulutukseen hakiessa luulin, että menen hakemaan tietoa, jotta osaisin tehdä paremmin nykyistä työtäni, en aavistanut, että koulutuksen lopulla olisin jo ottanut uraharppauksen työhön, jossa pääsen entistä enemmän tekemään sitä, mitä tulin oppimaan – luomaan digitaalisia ohjausprosesseja korkeakoulujen opiskelijoille sekä tukemaan opetus- ja ohjaushenkilöstöä murroksessa, jossa työ vähitellen digitalisoituu.

Koulutus vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen

27.10.2019

Terhi Skaniakos, Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ryhmäohjaaja

  • Specialist in education development and teacher professional development, team coaching, also cultural musicology. Jyu, Finland

Ensimmäinen Itä-Suomen yliopiston uraohjauksen erikoistumiskoulutus käynnistyi yhteisellä seminaarilla Helsingissä reilu vuosi sitten. Ryhmiä on ollu eri kaupungeissa, meillä omamme Tampereella. Viimeinen ryhmätapaaminen on ohi, kehittämishankkeita puserretaan vielä.

Koulutus vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen. Uraohjauksen käsite on laaja, se sisältää asioita henkilökohtaisista pohdinnoista koulutuksen ja työn valintoihin ja niiden tukemiseen erilaisin lähestymistavoin ja menetelmin. Uraohjausta myös tehdään monenlaisin nimikkein ja hyvin erilaisissa tehtävissä ja konteksteissa. Osaamista voi siis hyödyntää valtavan laajalla kentällä, mm. kouluttajana, opettajana, ohjaajana, esihenkilönä, johtajana. Työskennellä voi toiselle tai itselleen, uraohjauspalvelujen tarjonta siihen erikoistuneiden yrittäjien ja yritysten kautta tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa.

Yhteiskunnallisesti koulutus on ollut valtavan tärkeä avaus uraohjauksen ammatillisen osaamisen tarpeeseen vastaamisessa. Osallistujille se on tarjonnut ammatillisen kehittymisen ja suuntaamisen mahdollisuuden. Ohjaajana on ollut hienoa olla mukana uusimuotoisessa koulutuksessa ja työskennellä osaavien, pystyvien ja rohkeiden ohjaajien kanssa.

Mitä näkyy ohjausvuorovaikutuksen peilistä?

Vieraskynässä kirjoitta tänään KT, dos., ohjausasianainen Sanna Vehviläinen. Sannan ajatuksia löydät myös blogista http://tyonohjaaja.blogspot.com/

Ohjaus on vuorovaikutusta, ohjaus lepää vuorovaikutustaitojen varassa. Näin olemme tottuneet ajattelemaan.

Mitä muuta ohjaus on kuin hyvän ihmistyön edellytyksistä rakentuvaa kohtaamista? Mitä muuta me annamme kuin aikaa, huomiota ja kunnioitusta? Mikä erottaa ohjauksen muista ihmistyön ammattikäytännöistä?

Vuorovaikutuksen tutkimus tarjoaa tähän yhden näkökulman. Institutionaalisilla vuorovaikutustilanteilla on oma ”sormenjälkensä”, josta ne voidaan tunnistaa. Niiden keskustelukäytännöt ovat muovautuneet toteuttamaan tietynlaisia tehtäviä, korostamaan tiettyjä keskustelun keinoja ja rajoittamaan toisia.

Ohjauksen käytännöille on ominaista se, että niissä yhdistyy sekä ns. palvelukohtaamisen että terapeuttisen kohtaamisen keskustelukeinoja. Palvelukohtaamisessa asiakas kertoo huolestaan ammattilaiselle. Tällä on instituution suoma lupa ratkoa tätä ongelmaa asiantuntijatietonsa nojalla, ja asiantuntijan tiedolla on vahva auktoriteetti. Terapeuttisessa kohtaamisessa taas asiakas tuo kokemustaan ja ongelmiaan esiin, mutta tarkoitus on, että hän lopulta ratkoo ongelmiaan itse. Tähän päästään tutkimalla asiakkaan ongelmien taustalla jäsentyviä ydinkysymyksiä. Terapeutin tehtävä on kutsua asiakasta tähän tutkimistehtävään ja tukea häntä siinä. Suuntauksesta riippuen myös osapuolten välinen tunnevaihto voi muodostaa oleellisen osan työskentelyä.

Ohjaukselle ominaista on se, että yhdistetään näiden kahden toimintatavan aineksia. Tarkoitus on yhdessä tarkastella ja ymmärtää syvemmin asiakkaan tilannetta ja edistää hänen prosessiaan, mutta myös tarjota asiantuntevia näkemyksiä, tietoa ja kehyksiä, jotka vaikuttavat ratkaisuihin ja suunnitelmiin.

Ohjausteoriat eivät aina korosta tuota palvelukohtaamisen elementtiä, eli asiantuntijatietoon ja neuvomiseen perustuvaa puolta ohjauksesta. Vuorovaikutuskäytäntöjä tarkasteltaessa se kuitenkin selvästi näkyy. Lisäksi ohjauksen taustainstituutio tuo keskusteluun mukaan omat relevanssinsa (millaisia ratkaisuja tai tuloksia ylipäänsä haetaan, mitä elämänaluetta käsitellään, mistä ollaan yhteiskunnalle tilivelvollisia) ja kohteet (mitä osia todellisuudesta otetaan yhteisen huomio kohteeksi). Käytännössä ohjaustyön osaamiseen katsotaan aina kuuluvan jokin erityinen substanssiosaaminen. Uraohjauksen kontekstissa se tarkoittaa ymmärrystä työelämästä, urasta, elämänkulusta ja niiden välisestä suhteesta ja muutoksesta.

Tästä aukeaa ohjausvuorovaikutukseen monia kiinnostavia haasteita. Ohjaus on tasapainoilun taidetta. Usein ohjaajat itse kuvaavat sitä direktiivisyyden ja ohjattavan autonomian (”puuttumatta jättämisen”) tasapainotteluna. Joskus se näyttäytyy instituution ja asiakkaan intressien välisenä pinnanalaisena ristivetona tai selvänä ristiriitana. Joskus se näyttäytyy niin, että ohjauksella on sekä julkitavoitteita että piilotavoitteita.

Ohjaus on siis intressipitoista. Ohjaustutkimus on myös eri tavoin asemoitunut tunnistamaan näitä intressejä. Ohjauksesta voidaan sanoa vaikkapa, että se voimauttaa ihmisiä ja jokaisella tulisi olla oikeus ohjaukseen. Siitä saatetaan myös sanoa, että se sitouttaa meidät yhä kasvaviin markkinatalouden vaatimuksiin ja yksilön kasvavaan vastuuseen omasta onnestaan.

Ohjausvuorovaikutuksen ammattitaito on sen kysymistä, millaista todellisuutta ohjauskäytäntömme rakentavat ja mitä keinoja käytämme. Miten keskusteluissamme todellistuvat eri intressit ja tavoitteet? Miten keskustelun lainalaisuudet ja käytännöt – sekä ne, joita toteutamme tietoisin ponnistuksin että ne, joita emme edes huomaa toteuttavamme – kantavat näitä päämääriä ja intressejä? Mitä seurauksia eri toimintavaihtoehdoilla on? Millaiset yhtäläisyysmerkit on ylipäänsä mahdollista vetää ohjausvuorovaikutuksen ja ohjauksen tuloksen välille?

Millä tavoin voin ohjaajana tehdä tietoisia ratkaisuja, kun tiedostan että kaikki viestintäni ohjaustilanteessa on ohjausinterventiota? Miten ohjaustoimintani voisi olla arvojeni mukaista? Miten elämme niiden ristiriitojen tai rakenteiden kanssa, joita emme pysty ratkaisemaan? Missä ohjattavan toimijuuden vahvistamisen mahdollisuudet ovat, ja mikä on oma toimijuutemme? Miten konflikti voi muodostaa ohjaustilanteessa uutta luovan mahdollisuuden? Miten tarkastelemme yhdessä todellisuutta? Ja kenen todellisuutta? 

Muun muassa näitä kysymyksiä saamme kysyä ja etsiä niihin vastauksia uraohjauksen erkon vuorovaikutusmoduulissa.

Kenen unelmia me ohjaamme?

Blogissa vierailee tänään YTT Anne-Mari Souto, yliopistonlehtori, Ohjauksen koulutus/ Itä-Suomen yliopisto

Ei kyse ole siitä, mitä minä haluan tehdä, vaan missä minut hyväksytään Suomessa” vastasi somalitaustainen, 17-vuotias Mohamed kysymykseeni hänen ammatillisista suunnitelmistaan. Mikä on uraohjauksen lähtökohta tässä tilanteessa? Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin? Miten ohjaajina etenemme tällaisissa keskustelussa? Entä ryhmässä, jossa ohjattavien yhteiskunnallinen asema on keskenään hyvin eriarvoinen?

Monikulttuuristuva Suomi on haastanut ohjaukseen kenttää pohtimaan kulttuurisia eroja ja yhtäläisyyksiä uraohjauksen prosesseissa ja käytetyissä menetelmissä. Paljon on puhuttu myös suomen kielen tärkeydestä niin kotoutumisessa kuin työllistymisessäkin. Monikulttuuristuva Suomi asettaa meitä miettimään – ja jatkossa vielä yhä enemmän – Muhamedin esiin nostamaa todellisuutta: suomalaiset koulutus- ja työmarkkinat eivät avaudu etnisesti ja rodullisesti erilaisiksi määritetyille yhdenvertaisina valinnan mahdollisuuksina. Mediakaan ei ole ohittanut tätä ilmiötä vaan se on herättänyt keskustelua etenkin somalitaustaisten tyttöjen ohjaamisesta lähihoitajakoulutukseen lukio-opintojen sijasta.

Uhka etnistyvistä koulutus- ja työmarkkinoista nostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (social justice) teeman uraohjauksen ytimeen. Kiihtyvän muuttoliikkeen ohella tähän kiinnittyy myös globaalilla tasolla käytävä keskustelu kunnollisesta työstä (decent work) ja sen ehdoista. Pohdittaessa yhteiskunnallista polarisaatiota uraohjauksen kentällä ei myöskäänvoi ohittaa  viimeaikaisia tutkimustuloksia siitä, että koulutus- ja työurat näyttävät sukupuolittuvan yhä voimakkaammin meillä Suomessa – täällä tasa-arvon mallimaassa. Kysymys työmarkkinoiden segregoitumisesta puskeekin monesta suunnasta ohjauksen agendalle ja se edellyttää tutkimuksellisia avauksia ohjauksen prosesseihin. Uraohjaajien keskeisiä kompetensseja on jatkossa yhä korostuneemmin kyky käydä dialogia yksilöllisten ja yhteiskunnallisten toiveiden ja jännitteiden välillä.

Muhamedin ja hänen kaltaistensa, transnationaalit juuret omaavien tutkimushaastattelut ovat antaneet kuitenkin viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus, esimerkiksi rasismi ja köyhyys, nousevat harvoin keskustelunaiheiksi erilaisissa ohjaustilanteissa. Huomio on pikemminkin yksilössä ja hänen resursseissaan – ja etenkin niissä, joita tulee vielä kehittää. Kannatteleva ja tukeva kohtaaminen edellyttää kuitenkin myös rohkeutta tarkastella yksilön ohella häntä ympäröivää yhteiskuntaa sellaisena, jona se aukeaa tai sulkeutuu hänen asemastaan ja elämänhistoriastaan. Kurkkaus muualla tehtyyn tutkimukseen osoittaa, että uraohjaus, jossa yksilön tilanteen rinnalla käsitellään myös vähemmistöjen asemaa ja heitä syrjiviä käytänteitä, koetaan ohjattavien keskuudessa tuloksekkaampana verrattuna yhteiskunnallisista asioista etäisyyttä ohjattavaan ohjaukseen. Mikä meitä pidättelee, etenkin kun työmarkkinoiden, ja ylipäänsä koko elämän, epävarmuus ja epäreiluus puskee esiin tilanteessa jos toisessakin?

Monikulttuurisia ohjaustilanteita tarkasteltaessa ei voi olla kysymättä, että olemmeko jumittuneet liiaksi kulttuuristen erojen ja suomen kielen tärkeyden näkökulmaan, niin tärkeitä ja ohittamia kuin ne ovatkin. Olemmeko myös jämähtäneet liiaksi korostamaan tiedon merkitystä erilaisuuden kohtaamisessa? Voiko kyse olla pikemminkin tunteista ja siitä, että emme uskalla kohdata ja kannatella sitä kaikkea, mitä ohjattava voi ohjaustilanteeseen tuoda mukanaan? Etenkin jos ja kun olemme kiireisiä ja tulospaineiden alaisia. Samanaikaisesti kriittinen kysymys on kohdistettava uraohjauksen teorioille: onko yksilökeskeinen diskurssi työllistettävyystavoitteineen (employability) kaventanut – jopa korvannut – ohjauksen tehtävää hyvän työelämän tavoittelemisessa – niin yksilön kuin yhteisöjenkin näkökulmasta. Onko ohjauksen markkinoistuminen vienyt tilan, ajan ja sanat käydä tutkivaa dialogia elämänkulkuja polarisoivista tekijöistä? Vaikeita kysymyksiä, mutta sydäntä ja toivoa uraohjauksen kentältä löytyy aina, joten nyt on aika mennä yhdessä eteenpäin – pitäen kiinni siitä toiveesta, että myös Muhamedilla ja hänen kaltaisillaan suomalaisilla olisi valinnan ja yhdenvertaisen, eteenpäin kannattelevan uraohjauksen mahdollisuus.

 

 

Ymmärrys uraprosesseista uraohjauksen ydinosaamista

Yksilölliset uraprosessit ovat uraohjauksen asiakaskohtaamisen ytimessä arjen työssä. Ohjaustyön klassikko Vance Peavy on sanonut, että tutkittaessa, millainen ura olisi parasta ja mahdollista minulle, on kysyttävä ”Kuinka minun tulisi elää elämääni?”. Tämä kokonaisvaltainen ohjauksellinen kysymys on kuitenkin kovin laaja ja yleisellä tasolla, eikä se riitä asiantuntijan ymmärrykseksi siitä, millaisten yksilöllisten prosessien kanssa olemme tekemissä uraohjauksessa. Yksilöllisten uraprosessien tunnistamiseen tarvitaan vahvaa tutkimuksellista ammatillista suuntautumista sekä ura- ja ammatinvalinnan prosesseja ja urakehitystä kuvaavaa ja selittävää teoriaperustaa. Jotta uraohjauksessa saavutettaisiin mielekkäitä tavoitteita, on ymmärrettävä, mistä uraprosesseissa oikeastaan on kysymys ja millaisten yksilöllisten prosessien kanssa työskennellään käytännössä ohjaustyössä. Perehtyminen urateorioihin antaa siten perustaa suunnitella erilaisia ohjauksellisia interventioita yksilöiden urasuunnittelun ja ammatillisen suuntautumisen, työllistymisen ja työuran rakentamisen tukemiseen.

Uraohjaajalla on usein intuitiivinen suhde asiakkaan yksilöllisiin prosesseihin. Hän saattaa hahmottaa niitä kiinnostuksen ja kykyjen kautta, tutkia asiakkaan intressejä ja sovittaa hänen ominaisuuksiaan ja kykyjään ammatti- ja työmarkkinatietoon. Hän voi myös sijoittaa asiakkaan tilanteen kehitykselliseen kaareen ja kohdentaa huomion asiakkaan itsehavaintoihin sekä ammatilliseen minäkuvaan ja arvioihin tämän ammatillisesta sekä valintakypsyydestä. Ohjaaja voi hahmottaa urakehityksen sarjana elämänvaiheita, joissa on ratkaistava erilaisia ammatillisia kehitystehtäviä. Nämä lähestymistavat kuvaavat varhaisimpien psykologisten piirre- ja tyyppiparadigmaattisten sekä kehityksellisten teorioiden jäsennystä yksilöiden uraprosesseista. Uudemmissa urateorioissa on jäsennetty ammatillista suuntautumista tuomalla oppimisteorioita soveltavaa ymmärrystä kognitiivisista päätöksenteon prosesseista – ja edelleen esitetty teorioita, joissa on kyseenalaistettu rationaalisen päätöksenteon mahdollisuus tai edes toivottavuus. Konstruktivismin myötä on paikannettu erilaisia sosiaalisia tekijöitä, jotka ovat läsnä yksilöiden urasuunnittelussa, -valinnoissa sekä ammatti- ja työurien rakentumisessa. Sosiologiset teoriat ovat tuoneet uuden lähtökohdan yksilöllisten prosessien tarkasteluun.

Ymmärryksemme elämän- ja työurien rakentumisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä on muotoutunut historiallisesti yhteiskunnan muutoksissa erilaisten tutkimustraditioiden kehittelemänä. Teoriat peilaavat aina aikaansa ja niitä on tulkittava suhteessa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yksilöllisiä uraprosesseja kuvattaessa ja selitettäessä on tutkimuksen myötä rakentunut uutta ymmärrystä antavia käsitteitä, jotka vuoropuhelevat ja hyödyntävät aiempia käsitteellisiä jäsennyksiä – esimerkiksi juuri nyt varsin suosittu Life Design -lähestymistapa soveltaa vahvasti aiempaa tutkimusta ja käsitteistöä.

Tutkimuksen ja teorian vuoropuheleva kehitys näyttäytyy antoisana myös käytännön työn näkökulmasta. Ohjaustyön ytimessä olevien yksilöllisten uraprosessien tukeminen edellyttää ohjaajalta tilanteessa sovellettavaa käyttöteoriaa. Käyttöteoriasta on jo pitkään puhuttu, kun on yritetty ymmärtää teoreettisen tiedon ja käytännön osaamisen suhdetta pedagogisessa toiminnassa. Uraohjaajan yksilöllinen käyttöteoria voidaan nähdä sisäänrakennettuna jäsentelynä, joka koostuu myös ohjaajan yksilöllisistä, persoonallisista kokemuksista, arvoista ja asenteista. Käyttöteorian avulla ohjaaja voi ymmärtää omaa työtään koskevia uskomuksiaan, rutiinejaan tai ennakkoluulojaan. Käyttöteoria usein toimii arjessa enimmäkseen tiedostamattoman hiljaisen tiedon (tacit knowledge) alueella ja sitä on syytä reflektoida ja uudistaa aika ajoin. On myös hyvä päivittää ymmärrystään uusimmalla tutkimustiedolla ja haastaa käsityksiään yksilön mielekkään elämän ja työuran rakentumisen edellytyksistä.

Yliopistollisen uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ytimessä on persoonallinen ja kokemuksellinen oppiminen, jossa tutkimustietoa jäsentäen työstetään omaa uraohjauksen käyttöteoriaa. Urateoriat antavat ydinymmärrystä yksilöllisistä uraprosesseista. Opiskeluprosessin tavoitteena on rakentaa omaan uraohjaustyöhön soveltuvaa ja toimivaa käyttöteoriaa. Yhdessä yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten ymmärtämisen ja uraohjausmallien sekä -suuntausten jäsentämisen kanssa ne rakentavat asiantuntijuuden perustaa arjen työhön ja asiakaskohtaamisiin, mutta myös omien työtapojen ja toimintaympäristön kehittämiselle.

Seminaariristeily 8.6.2018: Työelämän muutokset ja uraohjaus, case meriklusteri

Tervetuloa mukaan opoille ja uraneuvojille suunnatulle
seminaariristeilylle!


INFO:

Aika: 08.06.2018, kokoontuminen Turun terminaalissa 8:00,
paluu Turkuun 19:50

Paikka: Viking Line m/s Amorella / m/s Viking Grace, piknikristeily

Lisätiedot: Eija Velin, +358 50 5311 600, eija.velin@utu.fi

Ilmoittautuminen:
https://www.webropolsurveys.com/S/7DECC261A51B7190.par

Seminaarin esite