Kasvukirjoittaminen uraohjaajan työmenetelmänä

Vieraskynässä opiskelijamme Johanna Tuutin analysointia ja pohdintaa kasvukirjoittamisesta ohjausmenetelmänä, oman uran ja kehittymisen, henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen ja uraohjauksen näkökulmasta.

Johanna on uravalmentaja ja uraohjaaja, joka on innostunut elinikäisestä oppimisesta ja ohjauksesta. Hän on kehittänyt mm. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen mallin ja Hyvän elämän pyörä -mallin. Johanna reflektoi kokemuksiaan joka päivä Some lines a day. The 5-year memory bookiin, jonka sisäsivulle on painettu teksti “And in the end, it’s not the years in your life that count. It’s the life in your years.” Abraham Lincoln.  Johanna on filosofian maisteri, Professional Certified Coach ja Viestintäpäällikkö VPK. Hän valmistuu Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta keväällä 2021.

Kuva: Pixabay Robert Armstrong

Kasvukirjoittaminen – syvällinen menetelmä urasuunnittelijan ja uraohjaajan työkalustoon

Tässä blogikirjoituksessa tarkoitukseni on analysoida omasta urasta ja kehittymisestä kirjoittamisen menetelmiä henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen sekä uraohjauksen ja -valmentamisen näkökulmasta. Käytän menetelmistä yleisesti sanaa kasvukirjoittaminen.

Tavoitteeni on pohtia, mitä kasvukirjoittaminen on, miten se vaikuttaa henkilökohtaista kasvua vahvistavasti ja millaisilla eri tavoilla sitä voi toteuttaa osana uraohjaamisen ja -valmentamisen prosesseja.

Tein blogikirjoituksen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen 2020–2021 Asiakastyön ohjausmenetelmät -opintojakson virittämänä. Blogissa lähtökohtina toimii Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli sekä Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli on osa koulutuksen aikana rakentunutta käyttöteoriaani ja Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä on kokoelma uravalmentamisessa käyttämääni kirjoittamisen menetelmää.

Inspiraationi lähteenä käytin musiikkiavusteista kirjoittamista, johon tutustuin em. opintojakson Career Writing -työpajassa. Työpaja toteutettiin noin 3 tuntia kestävänä kokonaisuutena, ja sen pääfasilitoijana toimi yli 20 vuotta tämän tyyppistä kirjoittamista fasilitoinut, tutkinut ja kehittänyt Reinekke Lengelle. Career Writing liittyy Reinekke Lengellen ja edesmenneen Frans Meijersin yhdessä kehittämään: Transformation Trough Writing: A dialogical model in four steps -malliin. Lisäksi tutustuin Linda Trichter Metcalfin ja Tobin Simonin kirjaan: Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.

Työpajatyöskentelyssä kuuntelimme instrumentaalista barokkimusiikkia ja kirjoitimme kynällä paperille ajatuksia päällimmäisenä mielessämme olevasta urakysymyksestä noin 20 minuutin ajan. Tehtävänä oli pysähtyä kuuntelemaan itseä, omia ajatuksia ja tuntemuksia, kirjoittaa sitä mitä kuulee.

Musiikin käyttö tavoitteellisen kirjoittamisen taustalla oli kiehtova kokemus, joka avasi mielen ja ajatusten virran ja auttoi keskittymään sisäisen äänen kuuntelemiseen. Barokkimusiikin tempovaihtelut tarjoavat tempo- ja sävyvaihtelua, joka Lengellen mukaan tukee parhaiten kirjoittamista, koska sen rytmi on lähellä sydämen leposykettä.

Luin lisää musiikin monipuolisista vaikutuksista aivojen hyvinvoinnissa, ja musiikki voi laskea stressihormonitasoa, tuottaa mielihyvää, vapauttaa dopamiinia, rentouttaa ja lisätä energiaa. Työpajan ja tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen välissä olen kokeillut musiikkiavusteista kirjoittamista muutamia kertoja, ja kokemukseni mukaan esimerkiksi Mozartin kuunteleminen tuo kirjoittamiseen miellyttävää virtausta, Flown, ja uuden luomisen tunnetta. Luonnollisesti kirjoittaminen kannattaa tehdä eniten nautintoa tuottavalla työkalulla.

Pysähdy nyt hetkeksi pohtimaan, millaisia kokemuksia sinulla on henkilökohtaiseen kasvamiseen liittyvästä kirjoittamisesta, kirjoitatko esimerkiksi päiväkirjaa? Reflektoitko kuluneen viikon onnistumisia ja haasteita? Peilaatko edistymistä suhteessa tavoitteisiin? Tai kenties jaat ajatuksiasi yhteisöllisesti sosiaalisessa mediassa, postaamalla, bloggaamalla tai vloggaamalla? Entä oletko käsitellyt kirjoitustesi teemoja henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tukemiseen erikoistuneen ammattilaisen, kuten valmentajan, coachin tai uraohjaajan kanssa? Jos taas olet uraohjaaja tai valmentaja, millaisia kokemuksia sinulla on kirjoittamiseen perustuvien menetelmien käytöstä asiakastyössä? Kaipaatko uusia näkökulmia ja inspiraatiota menetelmien käyttöön?

Mitä kasvukirjoittaminen on?

Kasvukirjoittamisessa uraohjauksen tai -valmennuksen asiakas kirjoittaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun sekä urakehitykseen ja työelämään liittyvistä aiheista urasuunnittelun ja -ohjauksen erityisasiantuntijan ohjauksessa. Työskentelymenetelmänä kasvukirjoittaminen sopii sekä yksilö- että ryhmämuotoiseen prosessiin.

Kirjoittaessaan asiakas hyödyntää uraohjaajan rakentamia inspiraatiokysymyksiä ja ohjeita, ja kirjoittaminen voi tapahtua ohjauskeskustelujen välitehtävänä, asiakkaan omalla ajalla. Kirjoittamisen jälkeen asiakas ja uraohjaaja keskustelevat asiakkaan kirjoituksesta sekä tekevät havaintoja kirjoituksen teemoista ja niiden herättämistä tunteista.

Henkilökohtaista kasvua vahvistava kirjoittaminen edustaa narratiivista ja konstruktivistista lähestymistapaa, jonka mukaan ihminen rakentaa elämänuraansa narratiivisena todellisuutena, selittämällä omaa historiaa, luomalla elämänteemojen avulla merkityksiä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Narratiivisten menetelmien on todettu soveltuvan hyvin jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden ajassa tehtävään urasuunnitteluun, jossa ihminen määrittää ammatillista identiteettiään, tarkoitustaan ja tavoitteitaan yhä uudelleen.

Miten kasvukirjoittaminen vaikuttaa asiakkaaseen?

Menetelmä on toiminnallinen, merkityksellinen ja emotionaalinen, ja sen suurin hyöty on itsetuntemuksen syventyminen.  Asiakkaan suorittama toiminnan ja kokemusten reflektoiminen kirjoittamalla, ja uraohjaajan kanssa käytävä keskustelu ovat tutkimisen työkaluja.

Asiakas pysähtyy kirjoittamisen äärellä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Kirjoittamalla ajatuksia sanoiksi ne selkiytyvät ja lukemalla niitä hän kuulee oman äänensä. Ja kun hän keskustelee kirjoituksistaan ammattilaisen kanssa, hän saa oivalluksia ajattelu- ja toimintatavoistaan, tunnistaen toistuvasti esille nousevia teemoja.

Esimerkiksi kun asiakas kirjoittaa oman kasvutarinansa, vaikkapa kehittymisestä asiantuntijaksi tai johtajaksi, tai kun hän kirjoittaa lyhyitä tarinoita urakehitykseensä vaikuttaneista ihmisistä ja tapahtumista, hän oppii rakentamaan merkityksiä ja ymmärtämään itseään ja arvojaan syvällisemmin.

Uraohjaus- tai uravalmennusprosessin osana tapahtuva kirjoittaminen auttaa asiakasta kääntämään ajatukset sisäänpäin, pohtimaan itseä, ihmissuhteita, tavoitteita ja arvoja sekä kiinnostuksen kohteita, valintoja, sanoja ja tekoja. Ja tämä osaltaan auttaa asiakasta tekemään tietoisempia uraa ja työelämää koskevia päätöksiä ja tekoja. Omista ajatuksista kirjoittaminen auttaa asiakasta myös vahvistamaan sisäistä motivaatiota, itseohjautumista ja toimijuutta, ja tekemään työelämästä itselle merkityksellisempää.  Hän oppii ymmärtämään ainutlaatuisia ominaisuuksiaan ja oppimiskokemuksiaan sekä määrittämään tai vahvistamaan identiteettiään ja autenttisuuttaan, aitouttaan. Asiakkaasta kasvaa oman elämänsä ja tarinansa käsikirjoittaja.

Millä tavoilla yhdistää kirjoittamista ohjaukseen ja valmentamiseen?

Uraohjaajana ja -valmentajana voit yhdistää kasvukirjoittamista osaksi uraohjaamisen ja -valmentamisen prosessia ja elinikäistä oppimista ja ohjausta lukemattomilla tavoilla. Kasvukirjoittamisen vahvuus on sen syvällisyys ja vaikuttavuus, ja että se sopii asiakkaan itsenäiseen työskentelyyn. Kirjoittaminen sopii erinomaisesti myös osaksi e-oppimista ja modulaarisia oppimisprosesseja.

Alla olevia tehtäviä voit hyödyntää inspiraationa asiakastyöhösi ja kehittää itse uusia. Tehtäviä voi tarjota asiakkaalle yhden kysymyksen täsmätehtävinä, erilaisten tarinoiden kirjoittamistehtävinä tai prosessin pituisena lokityöskentelyä. Tehtävät voivat olla ajateltavia, kirjoitettavia, puheena nauhoitettavia tai piirrettäviä, asiakkaasi kiinnostuksen, tilanteen ja tarpeen mukaan.

  • Kirjoita päiväkirjaa. Se on huipputehokas tapa tehdä itsetutkiskelua ja kirkastaa ajattelua sekä seurata oman toiminnan laadun parantamista ja edistymistä kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Päiväkirjaa voi kutsua myös oppimispäiväkirjaksi.
  • Voit tuottaa päiväkirjaa paitsi kirjoittamalla myös käyttämällä kuvia tai nauhoittamalla video- ja äänitallenteita. Lokikirjamaista sisällöntuottamista kutsutaan myös lifeloggaamiseksi.
  • Päiväkirjaa voit kirjoittaa iltaisin, aamuisin tai lounastauolla, 10 minuutissa ehtii reflektoimaan päivän tärkeimmät ja merkityksellisimmät hetket.
  • Kirjoita laajennettu CV, sellainen, joka sisältää sekä henkilökohtaisen että työelämän aikaansaannokset. CV on lyhenne latinankielisistä sanoista Curriculum Vitae, elämän juoksu/kulku.
  • Visioi ja kuvittele tavoitteenasi oleva tulevaisuus ja kirjoita se tulevaisuustarinan muotoon, kuvaamalla esimerkiksi tulevaisuuden työpäivääsi: Minkä asioiden parissa työskentelet, keiden kanssa, mikä on missionne, millaisia ovat yhteisönne ja kulttuurinne, tilanne ja työvälineet?
  • Kirjoita motivaatiokirje. Mitkä asiat kiinnostavat sinua? Sytyttävät, innostavat ja miksi? Mitkä asiat vaikuttavat ajatteluusi? Millä tavoilla opit jatkuvasti? Millaiset yhteistyötavat kiinnostavat sinua?
  • Kirjoita henkilökohtainen tarkoitus tai julistus (personal purpose, personal statement). Mihin asiaan haluat vaikuttaa työlläsi? Mitä viheliäisiä ongelmia haluat olla ratkaisemassa? Millaista tulevaisuutta haluat rakentaa? Keiden kanssa haluat muuttaa jotakin paremmaksi? Kirjoita ensin muutama tekstikappale, tiivistä teksti yhdeksi kappaleeksi ja kiteytä se lopuksi yhdeksi sanaksi – mikä on sinun sanasi?
  • Kirjoita kasvutarinasi, miten sinusta tuli sinä, se ammattilainen/asiantuntija/johtaja joka olet tänään? Mikä sai sinut kiinnostumaan alasta jolla työskentelet? Mitkä ovat olleet sinua kehittäneitä haasteita ja urasi käännekohtia? Ketkä ovat tukeneet ja inspiroineet kasvuasi?
  • Määrittele henkilöbrändisi rakennusosat ja tarinasi, mitkä asiat tekevät sinusta ja osaamisestasi ainutlaatuisen? Miten voit sisällyttää tarinasi LinkedIn-profiiliisi? Millaisilla LinkedIn-päivityksillä voit tehdä näkyväksi jatkuvan yhteisöllisen oppimisen?

Tämän kirjoituksen muodossa haluan sydämellisesti kiittää inspiroivasta yhteisöllisestä oppimiskokemuksesta Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaavia opettajia, luennoitsijoita, kouluttajia ja fasilitoijia, ja kaikkia osallistujia. Hienoa henkilökohtaisen kasvun ja kasvun tukemisen vuotta!

Inspiroivia lähteitä

  • Amundson, Norman E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille.
  • Aurelius, Marcus. 2020 (9. painos). Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä.
  • Halidon Music: Relaxing Mozart.
  • Kelaa taaksepäin elämän lokikirjassa. Yle.fi.
  • Lengelle, Reinekke & Meijers, Frans. 2015. Career Writing: Creative, Expressive, and Reflective Approaches to Narrative Career Learning and Guidance. The Canadian Journal of Career Development.
  • Martela, Frank. 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä.
  • Patton, Wendy & McMahon, Mary. 2006. The Systems Theory Framework of Career Development And Counseling: Connecting Theory and Practice. International Journal for the Advancement of Counselling.
  • Trichter Metcalf, Linda & Simon, Tobin. 2002. Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.

Toimijuutta tukeva vuorovaikutus työllisyyspalveluiden uraohjauksessa

Vieraskynässä Riia Hoppanian yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeena rakentunut Toimijuutta tukevan vuorovaikutuksen -sivusto, jonka tavoitteena oli koota työllisyyspalvelut ohjausympäristönä huomioiva ohjausvuorovaikutuksen perehdytysmateriaali. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Vantaan työllisyyspalveluiden uraohjaajat ja -valmentajat tiimin kanssa.

Materiaalin ohjausvuorovaikutuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sanna Vehviläisen ohjauksen orientaatioiden, Mikael Leimanin dialogisen ohjauksen sekä Norman Amundsonin aktiivisen ohjauksen pohjalta. Lähdemateriaalina on hyödynnetty myös uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen asiantuntijaluentojen muistiinpanoja, Mielenterveyden keskusliiton Toivo ammattilaisen tukena -koulutuksen materiaalia sekä muita kirjallisuuslähteitä.

Materiaalia varten kerättiin myös Vantaan uraohjaajat ja -valmentajat tiimin omia kokemuksia erilaisista ohjausvuorovaikutustilanteista. Vastauksia saatiin yhdeksältä (9) henkilöltä. Kysymykset, vastaukset ja yhteenvedot löytyvät sivustolta.

Lämmin tutustumissuosituksemme!

 

Miten Uraohjauksen erikoistumiskoulutus syntyi?

Vieraskynässä Leena Penttisen kuvaus Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synnystä ja suunnittelusta!

Leena toimii yhtenä yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kouluttajana ja on yksi ensimmäisen yliopistollisen UraERKOn suunnittelijoista ja perustajista yhteistyössä kouluttajiemme Anne-Mari Souton ja Sanna Vehviläisen kanssa.

Voit kuunnella myös Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synty-/tarveteemaan kiinnittyvän Eric Carverin jatkuvan oppimisen/aikuisten oppimisen ja uraohjauksen Podcastin (27:00). Eric valmistui yliopistollisesta UraERKOsta keväällä 2020.

Uraohjauksen laaja kenttä

Suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi. Erilaiset globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työurien ja ammatillisen suuntautumisen tukemiseen. Ohjaustyön haasteita kohtaavat työssään niin aikuisten työllistymistä tukevien julkisten te-palveluiden kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa toimivat asiantuntijat. Työllisyysluvuissa näkyvät myös korkeasti koulutettujen työurien muutokset, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin. Toisaalta työmarkkinoiden ja osaamisen muutokset lisäävät ammatillisten osaajien ja heidän työurien tukemisen tarvetta. Uraohjauksen kentällä toimii kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista.

Uraohjauksen kenttä on siten ollut yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Uraohjauksen erityisyys on toki jo vuosia tunnistettu ohjauskoulutuksissa: opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa (60 op) sekä itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen opinto-ohjaajien kelpoisuuden antavissa maisteriohjelmissa (120 op) ja Itä-Suomen yliopiston pitkässä maisterikoulutuksessa (300 op).

Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät kuitenkaan tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta, vaikka moni onkin käynyt opinto-ohjaajakoulutuksen. Useat uraohjaajat ovat hankkineet ohjausosaamista mm. coaching- ja ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Erilaisten työllisyyden tukemisen, korkeakoulutuksen ja nuorten ohjauspalvelujen kehittämishankkeiden järjestämät kohdennetut lyhytkestoiset ohjauskoulutukset ovat olleet hyvin suosittuja. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Nuoren, vuonna 2013 perustetun Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiinkin uraohjauksen asiantuntijakoulutuksen saaminen Suomeen.

Kun OKM:n asiantuntijuus edellä -työryhmä vuonna 2013 ehdotti uutta korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen mallia,  Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ohjauskoulutuksissa käynnistyi keskustelu uuden ohjauskoulutuksen kehittämisestä opinto-ohjaajan kelpoisuuden antavien koulutusten rinnalle. Uuden erikoistumiskoulutuksen työelämälähtöisyys näytti vastaavan sekä koulutuksissa että kentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin. Joustava työelämäläheinen koulutus edistäisi elinikäistä oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjaajat ja valmentajat ry. toimi luontevana yhteistyökumppanina keskustelun avaamiseksi kentän uraohjaajien kanssa. Mukaan keskusteluun saatiin varsin nopeasti muitakin, mm. KEHA-keskus ja Akava. Yhteistyön myötä alkoi syntyä näkemys uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen raameista. Yhteistä keskustelua edisti Akavan sekä uraohjaajat ja valmentajat ry:n järjestämä uraohjauksen päivä syksyllä 2016.

Kevään 2017 aikana yliopistollisten ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen ohjauskoulutusten sekä työelämätoimijoiden yhteistyönä syntyivät uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaamistavoitteet. Keskusteluun osallistui mm. uraohjaajat ja valmentajat ry:n jäsenistöä, TEM:n edustajia sekä KEHA-keskuksen ja te-palveluiden sekä ohjaamojen asiantuntijoita, ELO-ryhmien, Akavan ja eri ammattiliittojen edustajia, korkeakoulujen ohjaustoimijoita, uravalmennusta antavia yrityksiä sekä yksittäisiä uraohjauksen kentällä toimivia asiantuntijoita. Osaamistavoitteet sekä muut laissa ja asetuksissa määritellyt seikat vahvistettiin 1.7.2017 alkaen yliopistojen kesken solmitussa sopimuksessa. Vastaavanlainen sopimus tehtiin ammattikorkeakoulujen kesken niiden järjestämästä uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta.

Sopimusten jälkeen oli vuorossa koulutusten suunnitteluvaihe, jota vauhdittivat OKM:n myöntämät erityisavustukset uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi. Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta hyväksyi huhtikuussa 2018 laatuaan ensimmäisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman, jonka mukainen koulutus käynnistyi syksyllä yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutuksen tavoitteena oli ja on vastata edellä kuvattuihin uraohjauksen kentän tarpeisiin työelämäläheisesti osaamista ja uraohjaajien asiantuntijuutta kehittäen. Tämän jälkeen, tammikuussa 2020 käynnistynyt koulutus päättyy maaliskuussa 2021 käynnistäen samalla uuden koulutuksen, jonka haku avautuu helmikuussa.

Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus ohjauksessa

Vieraskynässä Riia Hoppanian ja Sanna Vehviläisen dialogi, joka lähti liikkeelle Riian ohjausvuorovaikutuksen havainnointitehtävästä yliopistollisessa Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa 2020. Riia työskentelee uravalmentajana Vantaan työllisyyspalveluiden Luotsi-hankkeessa yli 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien parissa.

 

Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus ohjauksessa

 

RIIA: Vuorovaikutus asiakastyössä -opintojaksolla sain havainnoida omaa ohjausvuorovaikutustani usean kuukauden ajan. Huomasin, että hiljaisuus ohjaustilanteissa oli minulle haastavaa. Ohjattavan ollessa hiljaa omat epävarmuudet aktivoituivat ja ajatukset lähtivät laukkaamaan: Ehkä ohjattava ei ymmärtänyt, mitä kysyin? Kysyinkö jotain typerää tai epäolennaista? Miksei hän halua vastata? Oli vaikeaa luottaa siihen, että kysymykseni kuultiin ja että hiljaisuudessa tapahtui asioita. Aloin nopeasti tehdä jatkokysymyksiä ja muotoilla kysymystä uudelleen. Saatoin tarjota vastausvaihtoehtoja tai siirtyä puhumaan seuraavasta asiasta. Havainnointijakso alkoi samoihin aikoihin, kun siirryimme keväällä etätapaamisiin ohjattavien kanssa. Puhelimessa hiljaiset hetket vielä korostuivat ilmeiden ja eleiden puuttuessa. 

SANNA: Se, että kysyjä alkaa esittää jatkokysymyksiä tai muotoilla kysymystä uudelleen, on tavanomainen arkikeskustelun käytänne. Se liittyy niin kutsuttuihin vieruspareihin (esim. Peräkylä & Stevanovic 2016). Kysymys on toiminto, joka kutsuu vastausta seuraavassa vuorossa. Jos tämä ei toteudu, keskustelijat tyypillisesti yrittävät korjata asiaa. Suhteellisen pienikin tauko tulkitaan keskustelun sujuvuuden ongelmaksi ja ongelmalle tehdään heti jotain: selvennetään, helpotetaan kysymykseen vastaamista, vaihdetaan aihetta. Ammatillisissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan aina auta.

Psykoterapiassa lienee pidempi perinne tulkita hiljaisuudet ja muut “sujuvuusongelmat” luonnolliseksi osaksi työskentelyä. Ohjaustyössä pitkät hiljaisuudet voivat muodostaa ongelman. Hiljaisuus voi olla ahdistavaa molemmille osapuolille, ja paine kasvaa molempien mielessä. Kysymykseksi tulee, kenen vastuulla on viedä tilannetta eteenpäin.

 

RIIA: Havainnoinnin edetessä aloin tietoisesti keskittyä siihen, että annan enemmän aikaa hiljaisuudelle ja asiakkaan pohdinnalle. Huomasin toimintaimpulssit itsessäni, mutta jatkokysymysten sijaan keskityin olemaan myös itse hiljaa. Esimerkiksi tietoinen hengittäminen auttoi pysymään tilanteessa läsnä olevana ja hillitsi hiljaisuuden ylianalysointia. Kun siedin hiljaisuutta paremmin, sain yllättyä siitä, miten usein sieltä lopulta nousi vastaus, ohjattavan oma mielipide ja ääni. Nämä jäivät minulta kuulematta, kun täytin tilan ja kiirehdin eteenpäin liian nopeasti. 

SANNA: Mitä vaatii, että hiljaisuuden voikin tulkita miettimisrauhana? Ehkä siinä ensinnäkin molemmin puolin totutaan toisenlaiseen keskustelun rytmiin, jossa voi olla verkkaisuutta ja pohdintaa. Voi olla myös, että ohjaaja selventää asiaa sanomalla ääneen jotain keskustelun rytmistä ja miettimisrauhasta. “Mietitään rauhassa tätä, ei haittaa, jos et heti saa ajatuksesta kiinni.”

 

RIIA: Havainnointitehtävässä huomasin myös, miten passiiviset ja paikoillaan, “ei tietämisen” -tilassa pysyttelevät ohjattavat haastoivat minua ohjaajana. “Ei tietämisellä” tarkoitan sitä, kun ohjattava ei jostain syystä halunnut tai pystynyt tutkimaan asioita, joita pyysin häntä tutkimaan kanssani. Vastaukset olivat vältteleviä ja “en tiiä”, “en osaa sanoa” -vastaus tuli lähes automaattisesti. Tuntui, kuin tiedon edessä olisi ollut muuri, jonka taakse ohjattava ei ollut halukas katsomaan. Näissä tilanteissa tunsin olevani tyhjän päällä. En päässyt kiinni ohjattavan sisäiseen maailmaan, enkä tiennyt miten tai mihin suuntaan edetä ohjauksessa. Havainnoin, miten monin tavoin yritin vaikuttaa ohjattaviin. Yritin houkutella heitä osallistumaan. Tarjosin vaihtoehtoja. Kehuin, kannustin ja yritin lähes väkisin keksiä jotain positiivista ja rakentavaa. Yritin provosoimalla saada esiin reaktioita. Joskus jopa “uhkailin” sillä, että emme ehkä voi jatkaa, kun mitään ei tapahdu. Yritin asettaa rajoja ja raameja ohjaukselle ja sitten kuitenkin palasin taas houkuttelemaan ja tarjoamaan vaihtoehtoja. 

SANNA: Tunnistan ilmiön paitsi ohjauskokemuksistani, myös tutkimuksistani. Väitöskirjassa (1999; 2001) tutkimassani aineistossa ohjaavan koulutuksen ohjaustilanteissa tuotettiin toimintasuunnitelmia ohjattaville. Nimesin tällaiset jaksot suunnittelujaksoiksi. Ne toimivat niin, että ohjaajan kysymys viritti ”projektin” (”no mitäs sitten kurssin jälkeen”; ”mitäs aiot tehdä seuraavan parin viikon ajan”). Suunnittelujakso rakentui ratkomaan ohjaajan esiin nostamaa ongelmaa, jota käsiteltiin ohjattavan omien ideoiden ja ohjaajan neuvojen kautta. Useissa esimerkeissä ohjattava toistuvasti väisteli ohjaajan ideoita (“nii… en tiiä”). Tällöin ohjaaja alkoi neuvomalla tarjoilla erilaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat edustaa järkevää toimintasuunnitelmaa. Ohjattava ei myöntynyt ideoihin, muttei myöskään tarttunut itse suunnitteluun esittämällä ideoitaan. (Vehviläinen 2001, 210; myös Hutchby 2007).

Mikael Leiman, dialogisen ohjaustavan kehittäjä ja teoreetikko, opastaa ohjaajaa havainnoimaan sitä, minkä kohteen kanssa ohjattava on tekemisissä puheessaan ja ilmaisussaan (Leiman 2015b). Ohjauksen ytimessä on päästä tarkastelemaan niitä asioita, joihin asiakas on suhteessa. Kun hän ilmaisee hyvin vähän tai väistää vuorovaikutukseen asettumista, joudumme odottamaan ja etsimään tietä kokeillen ja kuunnellen. Hiljaisuudessaankin asiakas on suhteessa johonkin. Meidän pitää pystyä kommunikoimaan asiakkaalle, että meitä kiinnostaa juuri se, miten asiat hänelle näyttäytyvät.

 

RIIA: Nyt pohdin, olenko yrittänyt johdattaa ohjattavia kohti tavoitteita, jotka eivät ole heidän omiaan? Olenko ohjannut omista poluttamistavoitteistani käsin ja päättänyt jo valmiiksi, mikä ohjauksen lopputuloksen tulisi olla? Pohdin myös, mitä syitä ohjattavien passiivisuuden, välttelyn ja ei-tietämisen takana on? Kenties epäonnistumisia ja pettymyksiä elämän varrella? Ohittamisia kaltaisteni asiantuntijoiden taholta? Pohdin, miten ohjaus olisi edennyt, jos olisin osannut paremmin lähteä liikkeelle ohjattavan todellisuudesta käsin. Mitä tavoitteita sieltä olisi noussut?

 Norman Amundsen (2003, 29) kirjoittaa: “Asiakkaat eivät aina suhtaudu myönteisesti ohjaajien haluun olla heille avuksi. Joskus ohjaaja voi joutua ns. kolmiotilanteeseen, jossa hän haluaa innokkaasti pelastaa asiakkaansa, joka valitettavasti ei toimi odotusten mukaisesti ja lopulta pelastusyritykset valuvat tyhjiin. Tämä johtaa turhautumiseen ja ohjaajasta tulee pelastajan sijasta pikemminkin vainoaja, kun hän yrittää pelastaa asiakkaansa väkisin.”  Tämän pätkän lukeminen kolahti, nauratti ja hävetti. Tunnistan tuon vahvan auttamishalun itsessäni. 

Olen myös yrittänyt ratkoa ohjattavan passiivisuutta, hiljaisuutta ja tekemättömyyttä lähinnä oman toimintani kautta. Yleensä tekemällä itse vielä vähän enemmän tai kokeilemalla taas jotain uutta lähestymistapaa. En ole osannut suoraan ottaa puheeksi vuorovaikutuksen etenemättömyyttä tai pyytää ohjattavaa pohtimaan tarkemmin, mitä hänessä tapahtuu silloin, kun “mitään ei tapahdu”. Olen ottanut vastuun ohjausprosessista itselleni sen sijaan, että ohjaus olisi ollut yhteistyötä. Kysymällä suoraan olisin ehkä saanut tietää, mitä ohjattavassa tapahtuu ja miten hän haluaisi edetä. Miksi se on ollut niin vaikeaa? 

SANNA: Toinen tärkeä asia onkin tämä yhteistyösuhteen ja päämäärän kysymys. Onko toinen alkujaankaan sitoutunut siihen?  Väitöskirjani ohjaavan koulutuksen asiakkaat, jotka torjuivat ohjaajan neuvoyrityksiä ja jättivät vastuun keskustelun etenemisestä ohjaajalle, eivät myöskään kohdelleet hänen virittämäänsä työskentelyongelmaa relevanttina. Mitä ohjattavalla siis on meneillään, mitä hän pitää keskeisenä, mihin hän ON sitoutunut?

 

RIIA: Leiman kirjoittaa (2015a, 32) ”Yhteys tapahtuu, jos on tapahtuakseen. (…) Yhteyden muodostumista täytyy odottaa, jos ihminen varoo yhteyteen asettumista; hänellä on siihen hyvä syy, jota ei voi tietää. Syy voi näyttäytyä tilanteessa jollakin tavoin. Juuri tällöin ajoituksesta tulee erityisen tärkeä, sillä jos yhteyden muodostumista alkaa tyrkyttää, ohjattava usein vetäytyy tai tulee vihaiseksi sekä ärtyneeksi ja yhteyteen pyrkiminen häiritsee häntä.”

SANNA: Väkisin ei voi edetä. Olemme koulutuksessa keskustelleet, että vuorovaikutuksen estettä voi “formuloida”. Formulointi tarkoittaa keskustelunanalyysissä peilaavaa vuoroa: ohjaaja summaa ja nostaa tarkasteluun sen, mitä toinen on juuri sanonut (esim. Weiste & Peräkylä 2013). Tämä yleensä kutsuu ohjattavalta lisää kuvauksia puheena olevasta asiasta. Jos keskustelussa ei ole edetty ja ohjattava vaikenee, ohjaajan luonnehdinta kuulemastaan voi käsitellä nimenomaan tätä. Esimerkiksi: ”Nämä kysymykset ei taida oikein nyt auttaa miettimään tätä asiaa. Mikä sua mietityttää tässä?” Katja Havukaisen dialogista ohjausta käsittelevä teksti kuvaa kauniisti tällaista tilannetta, kun ohjaaja rohkenee ottaa puheeksi sen, että toinen on ollut hiljaa (Havukainen 2015).

Kun ohjaaja katsoo välillä sisäänpäin, hän tunnistaa, mihin hän itse on suhteessa, mihin hän on reagoimassa. Jos hänestä välittyy, ettei hänellä ole suorituspainetta, ohjattavan on helpompi tuoda ohjaustilanteeseen niitä asioita, jotka ovat merkityksellisiä työskentelyn kannalta, vaikka ne olisivat vaikeita.

 

RIIA: Oman ohjausvuorovaikutuksen havainnoiminen on ollut paljastavaa. Se on ollut välillä epämiellyttävää, mutta samalla erittäin arvokasta. Olen saanut seurata, miten tietyissä ohjaustilanteissa minussa herää epämiellyttäviä tunteita: epävarmuutta, riittämättömyyttä, vaativuutta, jopa turvattomuutta. Tunnistan, että haluaisin kovasti kyetä auttamaan ohjattaviani ja samaan aikaan haluaisin saavuttaa työlleni asetetut tavoitteet. Näiden tunteiden, toiveiden ja ristiriitojen näkyväksi tuleminen on tuntunut tärkeältä. Toivon, että osaan jatkossa paremmin antaa ohjattaville heidän tarvitsemansa ajan ja tilan, mutta myös vastuuta omasta prosessistaan. Hiljaisuus, passiivisuus ja niiden kanssa tasapainottelu on edelleen vaikeaa. Haluan kuitenkin suhtautua itseeni ja ohjattaviini uteliaisuudella ja myötätunnolla ja luottaa siihen, että me molemmat haluamme edetä ohjauksessa. 

 

Kirjallisuus

Amundsen, Norman. 2003. Aktiivinen ohjaus – opas uraohjauksen ammattilaisille.

Havukainen, K. 2015. Sanaton vuorovaikutus ja dialogisuus. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Hutchby, I. 2007. The Discourse of child counselling. John Benjamins Publishing.

Leiman, M. 2105a. Dialogisen hahmotustavan käsitteelliset välineet. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Peräkylä, A. & Stevanovic, M. 2016. Kehollinen läsnäolo. Teoksessa M. Stevanovic & C. Lindholm. (toim.) Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta. Tampere: Vastapaino.

Vehviläinen, S. 1999. Structures of counselling interaction. University of Helsinki, Faculty of Education.

Vehviläinen, S. 2001. Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Weiste, E. & Peräkylä, A. 2013. A comparative conversation analytic study of formulations in psychoanalysis and cognitive psychotherapy.  Research on Language and Social Interaction 46(4): 299–321.

Tutuille poluille, uusille urille

Vieraskynässä opiskelijamme Marianne Auteron kuvaus lisääntyneen uraohjausosaamisen niveltymisestä osaksi omaa elämänurasuunnittelua. Marianne työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana. Uraohjauskoulutuksen alkaessa tammikuussa 2020 hän työskenteli Metropolia Ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa uravalmentajana.

Tutuille poluille, uusille urille

Vuosi 2020 on ollut opetuksen ja ohjauksen saralla ehkä suurimman mullistuksen edessä kuin koskaan aiemmin. Koronakevät leiskautti kaikki kertaheitolla ruutujen ääreen koulutusasteesta riippumatta, ja myös omassa elämässäni puhalsivat muutoksen tuulet niin oman asiantuntijuuden kehittämisessä kuin työelämässäkin. Saatoin ottaa uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ehkä liiankin kirjaimellisesti, sillä siirryin jouhevasti opintovapaalta uuteen työpaikkaan kesän 2020 aikana.

Uusia ulottuvuuksia

Olin kaivannut jo pitkään omassa työssäni korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien uravalmentajana nimenomaan uraohjaukseen liittyvän osaamisen lisäämistä. Itä-Suomen ja Turun yliopistojen uraohjauksen 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus oli mielestäni oivallinen tapa jatkokehittää opinto-ohjaaja -koulutuksessa saatua osaamista. Ilokseni uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen tuli myös ihana entinen kollega ja ystävä, joten olimme molemmat innoissamme opintojen alkamisesta ja sitä myötä yhteisestä opiskelutaipaleestamme.

Ensimmäisenä lähipäivänä tammikuun lopussa 2020 tapasimme edellisen koulutuksen valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksistaan oman matkamme alussa. Opintojen tueksi saimme heti toisena opiskelupäivänä opintopiirit, jonka nimeksi annoimme perusasteen, aikuisten perusasteen, vapaan sivistystyön ja korkeakouluasteen edustajien kuuden hengen porukallamme ehkä hieman enteellisesti VerCot. Lausumistavan mukaan olisimme siten kuin kasvavat versot tai yhteistyötä rakentava verkot.

Minuun kolahti heti ensimmäisellä Uraohjaus yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa -opintojaksolla Mark L. Savickasin life design -ohjausteoria, joka painottaa laaja-alaista elämän suunnittelua narratiivisin keinoin. Sain siten ohjauskapsäkkiini uuden tuttavuuden Vance R. Peavyn sosiodynaamisen ohjauksen seuraksi. Life design -ajattelu, tai kotoisemmin elämänkulun muotoilu, kuvasti erinomaisesti ohjaustyötäni Suomeen kiinnittyvien maahanmuuttajien ohjaamisessa. Itse koen, että ohjauksen ammattilaisen tulee olla ajan hermolla ja anturit viritettyinä havaitsemaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja niiden merkityksiä niin läheltä kuin kaukaakin.

Sattuma puuttuu peliin

Muita ohjatessa saattaa aina välillä unohtaa oman polkunsa, ja minne onkaan menossa. Onnekseni päätin jo ennen korona-aikaa jättäytyä muutamaksi kuukaudeksi opintovapaalle, jotta minulla olisi kerrankin aikaa keskittyä niin opintoihin kuin myös oman itseni ja ammatillisen suuntani tutkiskeluun.

Savicaksin seuraan liittyivätkin sutjakkaasti toisella opintojaksolla suunnitellun sattuman -teorian kehittäjät Mitchell, Levin ja Krumboltz enemmän tai vähemmän suunnitellusti; oltuani vasta kuukauden opintovapaalla, huomasin kesäkuun alussa verkostojeni kautta LinkedInissä itseäni kiinnostavan opinto-ohjaajan työtehtävän kansainvälisessä insinöörikoulutuksessa Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Niin vain kävi, että muutaman viikon sisällä olin jo päätöksenteon edessä: hyppäänkö uuteen työpaikkaan, mutta sinällään tuttuun tehtävään opinto-ohjaajana, vai jatkanko SIMHE-Metropolian ohjaustyössäni, jota olin rakentanut ja kehittänyt intensiivisesti yli neljän vuoden ajan. Lisäksi puntaroin 17 vuoden työuraani Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja sen edeltäjässä. Suunnitellun sattuman teoria mielessäni päätin kuitenkin ottaa niin AMK- kuin maakunta -loikankin, ja siten myös palasin tavallaan juurilleni kansainvälisen tutkintokoulutuksen opinto-ohjauksen pariin.

Verkon varassa

Olin jumpannut jo aiemmin verkko-ohjausta ja -opetusta, mutta oma syksyni ja uusi työni käynnistyivät täysin digitaalisesti, sillä kaikki kahden HAMK-tutkintoni opiskelijat opiskelevat ainakin alkusyksyn kokonaan verkossa. Tämän lisäksi opetin suunnitellusti Valmiudet korkeakouluopintoihin -opintojaksolla Metropoliassa maahanmuuttajien tekniikan alan maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa verkossa elo-syyskuussa.

Ohjauksen keskeisiksi teemoiksi nousivat kaikille ryhmilleni yhteisöllisyyden, ryhmäytymisen ja opintojen tukeminen verkon välityksellä. Opintojen aloittaminen on aina herkkää aikaa läsnä oppilaitoksessakin saatikka uuden normaalin Moodlen, Zoomin ja Teamsin välityksellä. Silti verkossakin rakennettu yhteisöllisyys voi olla hyvin intensiivistä, lämmintä ja vuorovaikutteista.

Ohjaajana tärkeintä on olla läsnä ja saatavilla silloin, kun opiskelijat sitä eniten tarvitsevat. Valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa päätimme jo viiden viikon yhteisen reissumme, mutta niin uusien kuin vanhojenkin tutkinto-opiskelijoideni kanssa matkamme on vasta alussa heidän opintojensa ja uratavoitteidensa tukemisessa. Toivottavasti pääsemme kohtaamaan pian kasvotusten, jolloin huomaamme olevamme kokonaisempia kuin Zoom -ruudun puhuvat päät tai mustat neliöt.

Oman ohjaajuuden äärellä

Mietin usein itseäni ohjaajana, ja millainen ohjaaja haluan olla. Neljä vuotta sitten kirjoitin edellisen ohjaustehtäväni alkutaipaleella ensimmäisessä Monta muuttujaa -blogikirjoituksessani, että toivoisin olevani ohjattavieni silmissä yhtä lailla pätevä kuin maanläheinen ihminen, jolla on hyvä sydän. Tämä pätee edelleen näin siirtyessäni SIMHE-ohjauksesta takaisin pitkäkestoisempaan ohjaussuhteeseen tutkintokoulutuksessa. Päätös on toki yhä edelleen ohjattavieni käsissä.

Kolmannella uraohjauksen Vuorovaikutusosaaminen asiakastyössä -opintojaksollamme jäsensimme ohjauksen eri orientaatioita, joista erityisesti kannatteleva orientaatio on tärkeä vaihe usein ohjaussuhteen ja -tapaamisen alussa. Joskus se voi olla ainut, mikä riittää sillä hetkellä. Ohjattavan oman toimijuuden ja osallisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hän pystyy tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä kokonaisvaltaisesti. Ohjattavan tulee aina olla oman elämäntarinansa päätähti.

Omalla ohjausurallani tunnen onnistumisen hetkiä erityisesti silloin, kun saan ohjattavilta joko suoraa positiivista palautetta tai joku muistaa minut vuosienkin takaa ja ottaa yhteyttä kertoakseen kuulumisiaan tai kysyäkseen neuvoa. Ohjaajuus ei tietyllä tapaa pääty koskaan, vaikka koenkin, että ohjauksen päätehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ohjattavan elämässä. Käytän usein ohjauksen metaforana lapsen opettamista pyöräilemään: ensin pidät olkapäästä tiukasti kiinni, sitten kätesi on vain hennosti selän takana, kunnes yhtäkkiä lapsi huomaa pyöräilleensä täysin ilman tukeasi kaatumatta. Mikä molemminpuolinen onnistumisen tunne se onkaan!

Sellainen ohjaaja minä haluan olla.

Lue lisää:

Autero, M. 2016. Että olisi joku joka kuuntelee minua. [blogikirjoitus 9.6.2016].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2016/06/09/etta-joku-kuuntelee/

Metropolia Ammattikorkeakoulu.n.d. Korkeakouluopintoihin valmentava koulutus maahanmuuttajille. [verkkoaineisto].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/maahanmuuttajille/valmentava-koulutus

Savickas, M. L. 2019. Career Counselling. 2nd edition. Chelsea MI: Sheridan Books

Sharf, R.S. 2010. Applying Career Development Theory to Counseling. 5th edition. Belmont CA: Brooks/Cole Cengage Learning

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Turenki: Hansaprint

Kun opettajat päivittyvät verkko-ohjaajiksi, on vuorovaikutus tärkeämpää kuin koskaan

Vieraskynässä Anita Hartikaisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeesta tehty artikkeli, jossa kuvataan strukturoidun vuorovaikutuksen rakentamista synkronoidussa verkko-opetuksessa. Tulokset paljastavat verkko-ohjauksen ja verkko-opettajan työn solmukohtia, joiden avaamiseen tarvitaan opettajienvälistä yhteistyötä ja keskustelua. Kun opiskelu siirretään kokonaan verkkoon, opettajan vuorovaikutustaidot, ohjaustaidot ja yhteistyötaidot tarvitsevat päivityksen digitaaliseen ympäristöön. Tekstissä esitellään verkko-opetuksessa hyväksi havaittuja toimintatapoja. Anita Hartikainen työskentelee TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä KOKOMA-hankkeessa. Hän tutkii väitöskirjassaan verkko-ohjausta ja opettajien digitaalisia valmiuksia.

Tutustu Anitan artikkeliin

Avainsanat: kielivalmiudet, maahanmuuttajat, verkko-ohjaus, verkko-opetus, yrittäjyysvalmiudet

Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksella tuetaan muuttuvien työurien ohjaustyön ammattilaisen osaamisen kehittämistä

JULKINEN TIEDOTE

Työelämän ja osaamisen muutokset ovat lisänneet ohjauksen tarvetta muuttuvilla työurilla. Ohjaustyön haasteita kohtaavat uraohjauksen kentän asiantuntijat niin aikuisten työllistymistä tukevissa julkisissa te-palveluissa kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa. Työurien muutokset näkyvät myös korkeasti koulutettujen työllisyysluvuissa, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin.

Työelämäläheinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa uraohjauksen tehtäväkentän tarpeisiin uraohjaajien osaamista ja asiantuntijuutta kehittäen. Uraohjauksen kentällä toimii yhä kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi Outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista. Toisaalta globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työ- ja elämänurien sekä ammatillisen suuntautumisen tukemiseen.

Uraohjauksen erityisyys on jo vuosia tunnistettu opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa ja suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi ja yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät myöskään tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta. Useat uraohjaajat ovatkin hankkineet ohjausosaamista mm. Coaching- ja Ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Tarvetta syventävälle ja laaja-alaiselle uraohjauskoulutukselle on myös ollut.

Syksyllä 2018 käynnistettiin ensimmäinen yliopistollinen Itä-Suomen yliopiston koordinoima Uraohjauksen erikoistumiskoulutus yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutus on päättymässä helmikuussa 2020. Koulutukseen osallistui 53 uraohjauksen tehtäväkentällä työskentelevää asiantuntijaa. Työelämälähtöinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa koulutuksissa ja tehtäväkentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin ja edistää siten jatkuvaa oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla.

Uusi uraohjauksen erikoistumiskoulutus on tarjonnut opiskelijoille uraohjaustyön tueksi työvälineitä, näkökulmia, syventynyttä ymmärrystä ja osaamista niin työelämän ja yhteiskunnan muutostilanteisiin kuin uraprosesseihin ja niiden tukemiseen, ohjausvuorovaikutuksen ja ohjausmenetelmäosaamisen teoreettiseen ja käytännölliseen asiantuntijuuden rakentumiseen:

  • Koska en ole tehnyt uraohjausta kovin paljon ennen koulutusta, koulutus siirsi osaamiseni aivan uudelle tasolle
  • Olen oppinut valtavasti, etenkin asioita, joita en ole päässyt työelämässä kokemaan. Ammatillinen identiteettini on loksahtanut uuteen asentoon, josta olen kiitollinen.

”Näkökulmia uraohjauksen toimintaympäristöön ja asiantuntijuuteen, yhteiskunnallisessa ja työelämän muutoksessa” seminaarissa Helsingissä pe 31.1. 11-16, ensimmäisen koulutuksen päättävät ja uuden aloittavat opiskelijat kohtaavat uraohjauksen ajankohtaisen teeman äärellä.

Lisätietoja: Itä-Suomen yliopisto, Ohjauksen koulutus, yliopistonopettaja Päivi Rosenius paivi.rosenius@uef.fi

 

 

Uraohjaaja, koska olet viimeksi tuulettanut oman käyttöteoriasi?

Vieraskynässä Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opiskelija Kirsi Kannisto. Kirjoittaja työskentelee ohjauksen moniammattilaisena opetus-, koulutus-, valmennus- ja facilitointitehtävissä.

URAOHJAAJA KOSKA OLET VIIMEKSI TUULETTANUT OMAN KÄYTTÖTEORIASI?

Uraohjaajan työskentelyn taustalla vaikuttavat käyttö- ja julkiteoria. Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeeni yhtenä tarkastelukulmana oli urateoriat, joiden kehityspolua tarkastelin yhteiskunnan muutoksessa ja menestyvän uraohjaajan peilinä. Uraohjauksen juuret yltävät 1900-luvun alkuun, jolloin ammatinvalinnan pioneeri Frank Parsons toimi sosiaalisten reformien edistäjänä ja professorina Yhdysvalloissa. Hänen keskeinen teoksensa, Choosing a Vocation, julkaistiin 1911. Teoksen kantava ammatinvalinnan ja uraohjauksen ajatus oli, että tulisi etsiä ”oikea talentti” oikeaan paikkaan (matching). Teollistumisen aikakauden alussa suuret ihmismassat muuttivat maalta kaupunkeihin, ja työtä uudella paikkakunnalla tuli löytää nopeasti.  Mieltymyksillä ja potentiaalilla ei tuolloin juuri ollut merkitystä. Mitä osaat nyt, osaat myös tulevaisuudessa, oli ajan henki.

Urateoriat syntyvät ja elävät omassa ajassaan sekä heijastavat oman aikakautensa yhteiskunnallista keskustelua ja pyrkivät vastaamaan aikansa haasteisiin. Ne tukevat työllistymistä ja uudelle uralle löytämistä niin, että työelämään kiinnittymisessä yhdistyvät yksilön omat toiveet. Urateoriat ohjaavat yksilön oppimista ja siihen liittyviä prosesseja, joita tapahtuu neljällä tasolla: 1) Kognitiona, joka on tiedon hankintaa, käsittelyä ja ymmärtämistä, 2) Operatiivisuutena (toimintana), joka on tekemistä, toimintaa ja hallinnan sujumista, 3) Sosiaalisuutena (yhteistyötaitona), joka on kykyä olla ryhmän jäsen yksin ja yhdessä sekä 4) Kykynä reflektoida omaa ja toisten toimintaa.

Urateoriat ajassa

1900-luvun urateorioissa ohjattava oli kuin ulkokehällä passiivisena toiminnan kohteena ja ohjaajan ”käsissä”. Urateoriat olivat melko suoraviivaisia ja pelkistettyjä. Maailma ja ihmisten verkostot eivät olleet verkottuneet, vuorovaikutus ja dialogi oli vähemmän avointa ja se oli suoraviivaisempaa. Modernit urateoriat taas ovat muuntuneet kohti ohjattavan aktiivista roolia, toiveita, mieltymyksiä sekä kykyä oppia ja kehittyä.  Ne ovat usein myös monitieteellistä näkökulmaa huomiovia. Maailma on nyt verkottunut ja kaikkien käsillä. Internet on luonut tiedollisen tasa-arvon ja mahdollisuuden tiedon lähteille. Myös vuorovaikutus ja dialogi on avoimempaa, joka edellyttää luonnollisesti vahvempaa luottamusta eri toimijoiden välillä. 2000-luvun urateoriat tarkastelevat uraa ja työelämään kiinnittymistä yhteiskunnan ja yksilön potentiaalit huomioiden. Ne ovat usein poikkitieteellisiä, sosiologisia ja näkökulmia ja vaikutteita monesta yhteiskunnan suunnasta vastaanottavia.

Työurat ovat muuttuneet moninaisimmiksi ja epävarmemmiksi. Palkkatyö, yrittäjyys, kevytyrittäjyys ja freelance, muotoja on tuhansia. Nyt urateoriat huomioivat työelämän ja uraan liittyvän epävarmuuden ja huolestuneisuuden tulevasta sekä tutkivat myös epävarmuutta. Ulkoinen epävarmuus heijastuu yhteiskunnan ja työelämän tuomiin rakenteisiin, kun taas sisäinen epävarmuus kytkeytyy yksilöön itseensä sekä identiteetin rakentamiseen ja rakentumiseen. Identiteetin rakentuminen ja rakentaminen ohjaavat yksilön urapolkua aiemmin mainittujen neljän prosessin kautta, yhdessä ja erikseen (kognitio, toiminta, yhteistyö ja reflektio).

Uraohjaajan kompetenssien ja taitojen jäsentämistä

Jäsensimme omassa pienryhmässämme uraohjaajan kompetenssit ja taidot neljään keskeiseen kokonaisuuteen: 1) menetelmäosaaminen, 2) työkaluosaaminen, 3) asiakaskohtaamistaidot sekä 4) verkostonhallinta. Menetelmä- ja työkaluosaamisilla tarkoitan substanssia, kuten työmarkkinoiden toiminta, moderni työnhaku, piilotyöpaikkojen etsiminen, CV-taidot, omien vahvuuksien reflektointi ja niiden näyttäminen haastatteluissa oman historian työelämäesimerkein.

Asiakaskohtaamistaidot liittyvät pitkälti vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentamisen taitoon. Tähän kytkeytyy myös ohjaajan ymmärrys ja tunneäly, jolla tarvittaessa palauttaa ohjaustyöskentely takaisin kohti tavoitetta eteneväksi, sitkeästi, lempeästi ja määrätietoisesti, kuitenkin niin, että aktiivinen toimijuus ja oman elämänvalintojen vastuu säilyy ohjattavalla. Lisäksi on mainittava, että verkostonhallinta ja verkostoituminen ovat jokaisen työelämätaitoja, niin ohjaajan kuin ohjattavan.

Uraohjauserkosta uusille urille

Marraskuun vieraskynässä opiskelijaäänenä Anita Hartikainen

Kirjoittaja työskenteli uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen alkaessa verkkokotoutumiskouluttajana Arffmanilla ja koulutuksen päättyessä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulussa.

 Uraohjauserkosta uusille verkoille

Kun hain uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen, työskentelin kotoutumiskouluttajana verkossa. Koulutus tapahtui kokonaan verkossa. Kontaktiopetusta oli viitenä päivänä viikossa reilut viisi tuntia verkkoluokassa ja itsenäiset tehtävät sekä ohjaukset päälle. Olen koulutukseltani media-alan monisäätäjä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tein työssäni paljon ohjausta: autoin opiskelijoita etsimään sopivia työharjoittelupaikkoja, ohjasin harjoittelupaikoilla, etsin tietoa ja kävin dialogia opiskelijan oman alueen koulutusmahdollisuuksista, työpaikoista ja muusta työllistävästä toiminnasta niin, että jokainen Excelini kautta kulkenut verkko-opiskelija saisi vuodessa riittävän hyvän suomen kielen taitotason ja elämäntilanteeseensa sopivan jatkosuunnitelman.

Suomeen asettuvien maahanmuuttajien kirjo on yllätyksellinen ja hyvin vaihteleva. Verkossa tärkein arvo on vuorovaikutus. Ilman kohtaamista ohjaus on kuin pesukoneen ohjekirja: kiva, että se on olemassa, mutta ei sitä kukaan lue, tai vaikka lukisikin, niin ei ymmärrä. Kaipasin työkaluja ja käsitteellistämistä ohjaukseen, kuten malleja, menetelmiä ja teorioita siitä, miten aikuista ihmistä ohjataan keksimään oma elämänsä uudelleen riippumatta kotimaasta, koulutuksesta, ammatista, iästä ja maahanmuuton syystä. Uraohjauksen erikoistumiskoulutus tuntui vastaavan ongelmaani ja tarjoavan kättä pitempää eli työkaluja ohjaukseen.

Akateemisesta ohjauskoulutuksesta digitaaliseksi uudisraivaajaksi

Syksyn 2018 lähiopetusjaksot Helsingissä ja Turussa yllättivät. Joku opiskelemaan tullut supisi toivoneensa, että opetus olisi luentomuotoista ja luennoilla opeteltaisi valmiiksi pureskeltuja ohjausmenetelmiä, joita sitten harjoittelisimme pienryhmissä. Näin ei käynyt ja syystä, sillä tämä on akateeminen erikoistumiskoulutus asiantuntijoille. Sen tehtävänä on kehittää ja laajentaa opiskelijan ajattelua ja ammattitaidon kenttää niin, että halutessamme löydämme sopivia menetelmiä, osaamme hyödyntää ja soveltaa niitä omassa työssämme. Tänä päivänä opetus ei edes peruskoulussa ole sitä, että tieto tuodaan valmiiksi pureskeltuna ja käsketään opiskelijoiden sitä käyttää.

Omiin tarpeisiini syvällinen tutustuminen ohjauksen teoreettiseen viitekehyksen vastasi hyvin. Tiedän nyt, mitä ovat ohjauksen eri osa-alueet ja minkälaisia teorioita niistä on jo sadan vuoden ajan rakenneltu. Osaan hakea tietoa universaaleista ohjauskysymyksistä ja kehittää omaa verkko-ohjauksen malliani. Tiedän mitä ohjaus on ja millä sanoilla siitä puhutaan. Koska verkko-ohjaus on melko uusi asia ihmiskunnan historiassa, yleinen ohjauksen teoria antaa minulle käsitteitä ja kehyksiä, miten voin raivata rehottavaa internetiä digitaalisen ohjauksen maaperäksi.

Verkko-opetuksen haasteita ja saavutettavaa opiskelua

Uraohjauserko toimii laajalla maantieteellisellä alueella. Oman hauskuutensa opiskeluun toi Moodle, johon kurssin ohjeet ja materiaalit kerättiin. Yleistä tietoa koulutuksesta, opintosisällöistä, lähteitä ja opiskelusta oli paljon. Ensimmäisien kuukausien aikana opiskelijat yrittivät etsiä Moodlesta tärkeimpiä tietoja, kuten päivämääriä, aikatauluja, deadlineja ja palautuskanavia, mutta käyttöliittymä ei ollut mutkaton opiskelijoille, jotka eivät ole järjestelmää aikaisemmin käyttäneet. Palautetta annettiin ja kehitystä tapahtui jatkuvasti. Moodle on monine kirjautumisineen lyhyehköjä koulutuksia suorittaville opiskelijoille melko vaikeasti saavutettava ja varmaan juuri siksi niin tietoturvallinen. Moodleen ei ole helppo muotoilla asioita niin, että opiskelija löytäisi hakemansa tiedon vaivattomasti.

Uraohjauserko järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten tiedon järjestäminen haki vielä muotoansa. Jatkuva palautteen kerääminen auttaa klikkailemaan asiat paikoillaan niin, että käyttäjä löytää hakemansa. Tammikuussa toista kertaa alkava koulutus on päässyt jo untuvikkovaiheeseen. Esimerkiksi kivan visuaalisen ilmeen sijasta kannattaa panostaa siihen, että tärkeät tiedot löytyvät. Kun on kyseessä kallis kurssi, jota kiireiset asiantuntijat opiskelevat kokopäivätyön ohella, on pyrittävä siihen, että aikatauluihin, tehtäviin ja lähteiden käyttöön liittyvät tiedot löytyvät ilman tuntikausien hakemista.

Oppilaitokset suosittelevat, että kaikki yhteydenpito koulutusten aikana tapahtuisi Moodlen kautta. Ilman WhatsApp-ryhmiä ja henkilökohtaisiin sähköposteihin tiedottamista hyvin harva löytäisi Moodlen kautta tulevia viestejä. Jos ei ole korkeakoulun tutkinto-opiskelija, on vaivalloista työ- ja muiden sähköpostien lisäksi muistaa tarkistaa viestit kurssin ajaksi luodusta sähköpostista. Se mikä on helpointa koulutuksen järjestäjille, ei aina ole saavutettavinta opiskelijalle.

Kirkastunut ammatti-identiteetti vauhdittajana omalla urapolulla

Koulutuksessa oppi reflektoimaan uraohjaajana. Juttu on tuttua opettajankoulutuksesta ja henkisesti rankkaa, kuten aina, kun identiteettiä pitää vähän murskata ja kasvattaa uusiksi. Opiskelijoiden ammatit vaihtelivat insinööristä opinto-ohjaajaan ja farmaseutista suomen opettajaan.  Sukeltaminen reflektion maailmaan luentojen sijasta sai jokaisen miettimään, mille polulle on lähtenyt. Kuukausittaiset alueryhmätapaamiset, keskustelut, omien menetelmien testaamiset sekä ryhmätentin tekeminen olivat antoisaa oppimista. Yhdessä tekemällä eri alojen käytäntöjen tieto ja teoreettinen tieto yhdistyivät ja loivat uutta asiantuntijamaailman järjestystä. Vuorovaikutusta ja yhdessä työskentelyä kaivattiinkin lisää, kuten myös verkostoitumista eri kaupunkien opiskelijoiden kanssa.

Kun ymmärsin, että uraohjauserko tarjoaa väylän ohjauksen ammattilaiseksi, sisäistin vähitellen, että on kyse ammattitaidosta, jota tarvitaan yhä enemmän kaikilla aloilla. Ohjaustaitoa tarvitaan kaikissa työpaikoissa, joissa rekrytoidaan ja perehdytetään uutta henkilöstöä, ohjataan uuteen työhön tai projektiin, uudelleen koulutetaan konkareita, ohjataan ja johdetaan työkulttuurin muutoksia. Uraohjaukseen erikoistuminen reflektiivisesti ja teoreettisesti auttoi purkamaan vielä kerran palasiksi oman urahistorian ja tulevaisuuden uratoiveet. Kun koulutukseen hakiessa luulin, että menen hakemaan tietoa, jotta osaisin tehdä paremmin nykyistä työtäni, en aavistanut, että koulutuksen lopulla olisin jo ottanut uraharppauksen työhön, jossa pääsen entistä enemmän tekemään sitä, mitä tulin oppimaan – luomaan digitaalisia ohjausprosesseja korkeakoulujen opiskelijoille sekä tukemaan opetus- ja ohjaushenkilöstöä murroksessa, jossa työ vähitellen digitalisoituu.

Koulutus vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen

27.10.2019

Terhi Skaniakos, Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ryhmäohjaaja

  • Specialist in education development and teacher professional development, team coaching, also cultural musicology. Jyu, Finland

Ensimmäinen Itä-Suomen yliopiston uraohjauksen erikoistumiskoulutus käynnistyi yhteisellä seminaarilla Helsingissä reilu vuosi sitten. Ryhmiä on ollu eri kaupungeissa, meillä omamme Tampereella. Viimeinen ryhmätapaaminen on ohi, kehittämishankkeita puserretaan vielä.

Koulutus vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen. Uraohjauksen käsite on laaja, se sisältää asioita henkilökohtaisista pohdinnoista koulutuksen ja työn valintoihin ja niiden tukemiseen erilaisin lähestymistavoin ja menetelmin. Uraohjausta myös tehdään monenlaisin nimikkein ja hyvin erilaisissa tehtävissä ja konteksteissa. Osaamista voi siis hyödyntää valtavan laajalla kentällä, mm. kouluttajana, opettajana, ohjaajana, esihenkilönä, johtajana. Työskennellä voi toiselle tai itselleen, uraohjauspalvelujen tarjonta siihen erikoistuneiden yrittäjien ja yritysten kautta tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa.

Yhteiskunnallisesti koulutus on ollut valtavan tärkeä avaus uraohjauksen ammatillisen osaamisen tarpeeseen vastaamisessa. Osallistujille se on tarjonnut ammatillisen kehittymisen ja suuntaamisen mahdollisuuden. Ohjaajana on ollut hienoa olla mukana uusimuotoisessa koulutuksessa ja työskennellä osaavien, pystyvien ja rohkeiden ohjaajien kanssa.